Yleensä tulee kirjoitettu niistä asioista, jotka eivät suju. Etenkin jos ex-osasto aiheuttaa ongelmia, saan helposti pitkiä päivityksiä aikaan.
Tasapuolisuuden nimissä täytyy jakaa tällainenkin ihme: yhteistyökykyä havaittu! Viittaan taas kerran Tärpän eksään. Omani kanssa yhteistyö on sujunut lähes koko ajan ihan muutaman kuukauden hankalaa jaksoa lukuunottamatta.
Joonaksella oli vanhempainvartti viime viikolla. Tärppä ja eksänsä olivat palaverissa yhdessä. Tärppä hämmästeli jo sitä, että palaveri oli sujunut ihan hyvin ja eksä ollut koko ajan oikein asiallinen ja jopa osallistunut keskusteluun. Tyypillisesti hän siis on kuulemma kaikissa palavereissa hiljaa, mikäli tulee paikalle.
Vanhempainvartin jälkeen Tärppä ja ex olivat jääneet koulun pihalle juttelemaan Joonaksen asioista: siitä, kuinka äidin luona on alkanut mennä ranttaliksi. Uskomatonta kyllä, he saivat sovittua jonkinlaisen yhteisen linjan, miten toimitaan, jos vastaavia tilanteita tulee.
Kuluneella viikolla on pitänyt muutenkin olla yhteydessä bonusten äitiin lasten asioissa ja kaikkien asioiden hoitaminen on sujunut tosi mutkattomasti.
Hävettää, kun oma ajatus on ollut lähinnä se, että mistähän nyt tuulee ja minkälainen pommi sieltä kohta putoaa niskaan. Rauhallista kautta on tähän asti aina seurannut jonkinlainen rytinä. Tällaista kautta emme ole vielä nähneet. Tarkoittaako se nyt sitä, että asiat alkavat mennä hiljalleen paremmin vai onko odotettavissa joku vielä isompi rähinä? Lienee viisainta elää päivä kerrallaan ja olla suuremmin stressaamatta asiaa.
Suhtautuminen taitaapi olla osaksi itseään ruokkiva kierrekin. Eli jos on huonoja kokemuksia, suhtautuu herkästi toiseen mistähän nyt tuulee -varauksella, joka voi ilmetä vaikkapa hiljaa istumisena tai keskustelujen kartteluna tai ylireagointina siten että jos se toinen vähääkään sanoo jotain minkä voi tulkita negatiivisesti, niin se myös tulkitaan negatiivisesti, omien pelokkaitten odotusten mukaisesti, ja siihen sitten vastataan vielä negatiivisemmin. Jolloin toinenkin vain vastaavasti rakentaa entistä vankemmat puolustuslinnoitukset ja odottaa aina vain pahempaa. Jos ollaan tuollaisessa kierteessä, sitä ei kai ole toivoa ratkaista kuin siten että jompikumpi päättää vakaasti yrittää uskaltaa luottaa toiseen ja hänen kehityskelpoisuuteensa ja olla tälle ystävällisempi kuin mitä toinen omasta mielestä ansaitsisi. En väitä että juuri te olisitte tällaisessa kierteessä, tulipa vaan yleisenä huomiona eroperheistä mieleen.
VastaaPoistaItseasiassa luulen, että meillä ollaan nimenomaan tuollaisessa kierteessä. Osasit sanoittaa juuri sen, mistä meilläkin on paljon puhuttu. Oman eksäni kanssa kun ei ole tarvinnut koskaan vääntää mistään asiasta, on minun ollut hillittömän vaikea suhtautua siihen, etteivät aikuiset ihmiset kykene oikein minkäänlaiseen kanssakäymiseen, vaan ajautuvat ihan hyvistä aikomuksista hillittömään riitaan. No, siksi kai aikanaan erosivatkin.
Poista