torstai 26. helmikuuta 2015

Uusioperh(s)e


Uusioperh(s)e
Tragikoominen näytelmä

Mitä tapahtuu, kun neljä toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaa itsensä ja toisensa uusperheiden tukiryhmässä? Hetkiä oikeasta elämästä. Rohkeita tunnustuksia inhimillisyydestä, perhedynamiikan haastavuudesta, ulkopuolisuudesta, oman aseman epämääräisyydestä. Peloista, rakkaudesta ja vanhemmuudesta.

"Minä olen sinun perhettä. En ole synnyttänyt sinua,
mutta minä olen sinun vanhempasi."

Elina, äitipuoli

"Luonnossa uros tappaa naaraan poikaset edellisestä liitosta."
Aulikki, mummi

"Vihaan mieheni lapsia. He eivät ole minun lapsiani."
Meri, lapseton

"Ex-vaimo soittaa ja kysyy, että vietetäänkö joulu yhdessä? Hullu! Jonnen takia, että se olisi kiva juttu Jonnelle. Olisiko? Jonne, Jonnen isä, Jonnen isän uusi puoliso eli Jonnen äitipuoli, Jonnen äiti. Kuka muu voisi tulla paikalle? Jonnen äidin vanhemmat, Jonnen äidin veljet? Jonnen äitipuolen vanhemmat?"
- Kimi, isä

Ohjaus: Outi Mäenpää
Käsikirjoitus: Kiti Kokkonen
Rooleissa: Titta Jokinen, Paavo Kerosuo, Kiti Kokkonen ja Ella Pyhältö

Hyvänen aika! Jos vain suinkin mahdollista, mene katsomaan tämä!

Suomen uusperheellisten liitto järjesti ennakkonäytöksen uuspareille ja olimme miehen kanssa sitä katsomassa. Eniten jännitin etukäteen sitä, oliko aiheita uskallettu käsitellä riittävän rohkeasti, mutta kyllä, voi kyllä! Edes "Pyhä Äiti" -myyttiä ei säästelty.

En silti usko, että edes ydinperheelliset voisivat kokea näytelmän kärjistävää otetta provokaationa. Nämä tunteet ovat aivan oikeita. Ulkopuolisuus, viimeiseen saakka yrittäminen, miellyttämisen tarve, pelko ja epätoivo. Ja kuitenkin niitä pieniä ilon kipinöitä, kun lapsi haluaa soittaa juuri sinulle ja kertoa oppineensa ajamaan polkupyörällä.

Itseeni sattui ehkä eniten Paavo Kerosuon esittämän Kimin yritys toimia kahden naisen välissä loukkaamatta ja ärsyttämättä kumpaakaan. Järjellähän voi ajatella, ettei sellainen ole edes mahdollista: kun yhtäälle kumartaa, toisaalle pyllistää.

"Mä yritän vain toimia niin, että kaikille olisi hyvä."
"Mutta eikö sun nyt jumalauta pitäisi tajuta toimia niin, että mun, istuvan vaimon, pitäisi olla hyvä? Mitä sä sitä entisen elämäsi akkaa vieläkin hännystelet?"

Kuka unohti kurahousut? Miten joulua vietetään? Kuka kuuluu perheeseen? Kuka saa kutsua itseään vanhemmaksi?

Näytelmä ei tietenkään anna kysymyksiin vastauksia. Mutta ajattelemisen aihetta se tarjoaa.