Takapihamme näytti tänään tältä. Viiden vanhimman polkupyörät kaivettiin varastosta ja Tärppä niitä sitten kunnosteli laskiaiskuntoon. Jos ei pulkalla, niin sitten polkupyörällä. Elvi saa luvan odottaa vielä hetken omaa pyöräänsä. Sen verran on vielä jäisiä paikkoja siellä täällä.
Oikeastaan ihanan rauhallinen sunnuntai. Kylällämme olisi ollut laskiaisrieha, säästä huolimatta, mutta päätimme yhteistuumin jättää riehumisen väliin. Teimme sen sijaan pitkän kävely- ja pyöräilylenkin. Leevi, Arttu ja Niko polkupyörällä, Elvi rattaissa ja aikuiset kävellen. Elvi on sen verran pienikokoinen kolmevuotias (88 cm!) että vielä kehtaa kulkea julkisillakin paikoilla neiti rattaissa istuen. Ehkä kesällä luovumme rattaiden käytöstä, jos polkupyöräily sujuu. Eiköhän se suju, koska polkeminen onnistui viime kesänäkin. Neiti vain oli liian lyhyt edes 12-tuumaisen selkään, joten omasta pihasta ei vielä päästy pois.
Vaikka pulkkamäkeen ei päästykään, oli kuitenkin laskiaispullia leivottava. Hyvin maistuivat ja saimme vielä mukavaa pullakahviseuraakin, kun vanhempani tulivat maistamaan pikkuleipureiden tekeleitä.
Leipureina tällä kertaa Elvi, Arttu ja Niko. Leevi jätti leipomisen väliin, sillä Joonas ilmestyi aamupäivällä meidän pihallemme leikkimään (äitiviikko siis menossa) ja kutsui sitten Leevin kylään. Mukava huomata, että lapset ylläpitävät itse suhdetta toisiinsa nyt kun he eivät enää ole meillä yhtäaikaa.
Jotenkin vain itselle vahvistuu, että tekemämme ratkaisu oli oikea.
