Elvi 3-v

"Minä toivon pelhoisen kakun."

Onnea, äidin ja iskän kullanmuru!

Joulua odotellen

Joulukuu on saapunut. Sen myötä tulivat myös joulukalenterit. On muuten ollut kohden helpot kaksi aamua, kun nuorin neiti unikeko on noussut ylös sängystä aivan vapaaehtoisesti kalenteria avaamaan. Kuudesta lapsestamme neljä vanhinta on partiolaisia, joten tietekin meiltä löytyy partiokalenteri. Tästä tuli kyllä minun kalenterini. Taivuin ensimmäistä kertaa suklaakalentereihin. Näin sitä ihminen luopuu vankoistakin periaatteistaan.

 

Toinen merkki lähestyvästä joulusta on joulumaailma. Sitä rakennetaan hartaudella yleensä ensimmäisen ja toisen adventin välisellä viikolla ja siinä se sitten törröttää vieden yhden keittiön työtasoista. Tänä vuonna teemana on reki ja porot.

Yksi poroista kohtasi ennenaikaisen loppunsa jo kasaamisvaiheessa, kun kuuma sokeri poltti sen verran kipeästi, että poromokoma putosi lattialle. Leevi, Niko ja Elvi huolehtivat ystävällisesti porovainaan asianmukaisesta saattamisesta viimeiseen leposijaansa.

Osa joulumaailmasta on jo koottuna. Kuvaa tulee sitten, kun koko komeus on valmis.

Leipomuksia

Leivoin aikanaan todella paljon. Harrastus on sittemmin vähän jäänyt, mutta jotain tässä viimeisen vuoden aikana on tullut tehtyä. Enemmän oikeastaan kavereille, kuin omalle perheelle. Toki lapset saavat aina synttärikakkunsa, mutta yleensä ne menevät sellaiselle helpolle peruskakku-osastolle.

Elvin kummitädin kolmekymppisiä juhliittin viime marraskuussa halloweenin aikaan, joten kauhuteema oli sitten ruokienkin suhteen. Tämä kakku on lähinnä kermahyytelöä. Näyttävillä muoteilla saa kuka tahansa näyttävän lopputuloksen. 

Joskus koristelun kanssa homma karkaa hanskasta. Kuten tämän viime tammikuisen synttärikakun kanssa. Tämä kakku oli Elville, joka tykkäsi tuolloin kovasti teletapeista. Tämä on vähän sellainen kovan onnen kakku. Se oli juuri nostettu pöytään ja leikattu lautasille, kun Arttu alkoi voida pahoin ja siitä lähtikin koko porukan kiertänyt vatsatauti. Ihme kyllä, kukaan vieraista ei raportoinut saaneensa tartuntaa.

Yritin muka tuota Elvin oikeaa etunimeä piilottaa, mutta eipä se juuri piiloutunut. No, neidillä on niin tuhansittain kaimoja, että olkoon. Ja onhan se Elvikin itsesiassa tytön oikea nimi, ei vain ole kutsumanimenä muuten kuin blogissa.

Allaolevan kakun tein tänään. Tai eilen ja tänään. Teen kakut yleensä niin, että käytän ohuuita kakkupohjia (kääretorttupohjia) ja leikkaan ne muotoon. Kakkuun tulee runsaasti täytettä, jonkka hyydytän liivatteella. Näin kakku ei jää kuivaksi.

Tämä kakku meni työkaverin pojalle. Toiveena oli "prinsessakakkumainen, mutta poikamainen kakku". Toivottavasti on tarpeeksi poikamainen. Ehkä noiden lehtien tilalle olisi voinut jotain miehekkäämpääkin kehittää, mutta noin se nyt halusi tällä kertaa mennä.

Kondiittoritasoiseen marsipaanityöskentelyyn en kykene, mutta jos ei tihrusta liian tarkkaan, niin ihan kelvolliselta se ainakin omaan silmään näyttää. 

Usein minulle käy näiden kakkuhommien kanssa niin, että unohdan ottaa kuvan. Haluaisin kuvia nimenomaan itselle arkistoon, sillä kun joku sattuu joskus onnistumaan oikein hyvin, olisi kiva, jos olisi joku malli, josta katsoa. Kuten esimerkiksi allaolevassa kakussa, jonka tein kuusi vuotta sitten äidilleni. Äiti oli aloittanut juuri spinning-harrastuksen ja ostimme siskon ja veljen kanssa lahjakortin urheiluliikkeeseen. Kakulla koetimme vihjata, mihin lahjakorttia voisi käyttää.

Juhlaa

Keväällä ja kesällä on synttärisuma.

Minä, äitini ja Joonas olemme maaliskuisia, Tärppä ja isäni huhtikuussa syntyneitä. Kesäkuussa on Leevin ja Nikon synttärit, heinäkuussa juhlii Arttu. Ja koska poikien synttärit osuvat koulujen kesäloma-ajalle, juhlitaan kaverisynttäreitä touko- ja elokuussa. Kun siis kakkukausi alkaa maaliskuussa, se jatkuu useamman kuukauden putkeen.

Meillä on vietetty synttäreitä aina jollain tavoin, myös aikuisten kohdalla. Aikuisille ei sentään järjestetä juhlia, kuin tasakympeillä, mutta kahvia ja kakkua on sentään ollut aina tarjolla.

Tykkäsin aiemmin leipoa kakkuja. Viime vuosina harrastus on jäänyt vähän vähemmälle. Tänään kahviteltiin Tärpän juhlapäivän kunniaksi tällaisen kakun voimin. Ehkä tätä harrastusta pitäisi hiljalleen herätellä taas eloon.