Saanks mä auttaa?

Tein graduni lasten kasvattamisesta kotitaloustöihin. Haastattelin eri-ikäisten lasten vanhempia heidän näkemyksistään ja kokemuksistaan: miten lapset tulisi osallistuttaa kodin arkeen vai onko edes lasten asia ottaa osaa kodin askareisiin.

Yksi tärkeä havainto tuntui toistuvan: lapset auttavat ja osallistuvat mielellään niin kauan, kun eivät osaa mieltää hommaa pakoksi. Oman huoneen siivoaminen alkaa tympiä paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin muun asunnon imuroiminen, ikkunoiden peseminen, ruuanlaitto tai vaikka remontointi.

Omassa perheessämme päästiin huoneen siivous -kiukkuun jo niin monta vuotta sitten, etten edes muista, milloin homman sai huijattua leikiksi. Kolme vanhinta on älynnyt myös, että tiskikoneen tyhjentäminen tai imurointi ei olekaan leikkiä, vaan ihan tylsää.

Sen sijaan vanhojen tapettien repimiseen halusivat osallistua kaikki.

Totuus on, että mitä enemmän (pieniä) apureita, sen hitaammin tulee tulosta ja sen suurempi on sotku. Kääntöpuolena on tietenkin se, että jos lapset eivät saa ikinä osallistua, ei heille muodostu käsitystä siitä, mitä kodin ylläpitäminen oikeasti vaatii. Olen kuullut sellaisenkin ajatuksen, että hankitaan kotiin siivooja, jotta lapset oppivat arvostamaan siistiä kotia. Siivooja sinällään on minusta loistava ajatus, jos elämä on siinä kohtaa kovin kiireistä. Onpa yksi aikavaras vähemmän, kun siivoamiseen kuluvan ajan voikin viettää perheen parissa. Epäilen silti, että lapset eivät tällä tavoin opi ainakaan pitämään itse kotiaan siistinä, vaikka arvostaisivatkin siisteyttä. Luultavammin he ihmettelevät kovasti, miksi koti ei siivoudu itsestään, kun se ennenkin teki niin.

Remonttiapulaiset pääsivät siis töihin ja nypin sitten lasten mentyä nukkumaan seinästä niitä pieniä tapetinrämmäleitä, joita vauhdikkaiden käsien välistä oli jäänyt huomaamatta. 

Loppujenlopuksi varsinkin isommista lapsista alkaa kyllä olla jo ihan oikeasti apua työn suorittamisessa. Pienemmistäkin on iloa, kun saa seuraa ja näkee, miten lapsi nauttii saadessaan olla mukana. Olen kuullut niin monen teini-ikäisen lapsen vanhemman manasvan sitä, ettei tullut osallistettua lasta pienenä, että en aio tehdä itse samaa mokaa.

Ja tapetitkin on jo irrotettu!

Pihalta sisälle

Leevi, Arttu ja Niko lapioivat multaa. Minä kärräsin yläpihalle.

Isäntä heilui haravan kanssa.

Lopuksi vielä jyrähomma, nurmikon siemenet ja vettä päälle.

Tähän pisteeseen päästiin alkuviikosta. Nyt voi hyvällä tahdolla jo sanoa jonkinlaista ruohon itämistä tapahtuneen. Sen verran on hellettä piisannut, että melko runsaasti on täytynyt kastella pihaa iltaisin, mutta lienee sen arvoista. Meillä saattaa jopa olla jonkun sorttinen nurmikko ennen syksyä.

Piha alkaa olla siinä pisteessä, että siellä ei tarvitse enää riehua. Pääsemme siis aloittamaan keittiön parissa. Alku näyttää aina hieman lohduttomalta, mutta pahimmallakin kaaoksella on taipumus muuttua ihan hienoksi, kun vain laittaa töpinäksi. 

Tällaista tänään, huomenna ehkä taas jo jotain muuta!

Edistyy, edistyy!

Salaojitus on valmis. Iso osa pihastakin on saatu jo siistittyä, vielä multaa pintaan, että saadaan uusi nurmikko istutettua.

Tärppä on tehnyt suurimman osan kaivuutyöstä itse. Parina päivänä kävi ammattikonekuski kaivamassa strategisimmat paikat. Tärppä on siis jonkun kaivinkonekoulutuksen käynyt, mutta ei tee leipätyökseen tätä hommaa. Niinpä oli varmempaa käyttää ammattilaista muutamissa paikoissa.

Joissain paikoissa tekijän ammattitaito on suorastaan loistavaa!

Remontin edistymistä

Salaojaremontti on hyvässä vauhdissa. Talon ympärys on kaivettu auki yhtä seinää lukuunottamatta. Tärppä on tehnyt kaivuutyön likipitäen kokonaan itse, mikä tietenkin keventää kustannuspuolta suunnattoman paljon. Olen ollut itse työmaalla sen, mitä edellytykseni antavat myöten. Hieman välillä turhauttaa, kun tiedostan panokseni olevan aika olematon. Siinä ajassa, kun minä kaivan yhdelle salaojakaivolle paikan, on Tärppä kaivanut kolmelle muulle.

Ihan joka paikkaan ei pääse kaivurilla. Kuistin alusta on ollut pakko kaivaa käsin. Ennen kuin kuistin alle pääsi, piti siirtää terassi ja purkaa kiviporras. Portaan purkamiseen tarvittiin työväline, jonka nimeä en muista. Suunnilleen katupora, joku asiaan paremmin vihkiytynyt osannee kertoa, mikä tuo on. Porausoperaatio sai vankkumattoman fanilauman yleisöksi.

Portaan poistamisen jälkeen alkoi kaivaminen. Koneella pääsi melko pitkälle, mutta lapion kanssa joutui kuitenkin tekemään viimeiset metrit. Tämä kaivanto on tuskin minkään turvallisuusmääräyksien mukainen. Onneksi sitä päästiin jo täyttämään eilen, jotenkin koko ajan oli pelko takaraivossa, että sinne jää lapiomies loukkuun. Lapsilta koko alue on tietenkin kielletty ja erittäin hyvin he ovat määräystä noudattaneetkin.

Kaivuu, seinien harjaus, halkeamien paikkaus, kuitukangas, patolevy, salaojaputki, salaojakaivo, kaato, viiste... On tässä aiheesta tietämätönkin väistämättä jotakin oppinut.

Eilen päästiin tähän saakka.

Kuvasta voi nähdä, mihin saakka lapiourakoitsija oli ylettynyt aurinkorasvan kanssa ja mistä alkoi topin reuna. Tänään urakoin t-paita päällä.

Lomahommia

Tänä vuonna ei mennä Kreikkaan. Lomarahat ovat kuvassa.

Talomme on todella hyvässä kunnossa. Kosteutta ei löytynyt kuntotarkastuksessa ollenkaan. Ei edes kapillaarikosteutta talon alta, vaikka se olisi ollut aivan normaalia.

Salaojitusta ei kuitenkaan ole tarkastettu sitten vuoden 1948, kun talo on rakennettu. Yläpihan rinteen alle on tehty salaojitus, mistä johtuen talo luultavasti onkin pysynyt kuivana. Päätimme kuitenkin jo talokauppoja tehdessämme, että talon ympärys kaivetaan auki ja kun kerran auki kaivetaan, uusitaan salaojajärjestelmä.

Homman olisi saanut tehtyä melko helposti, mutta ainahan on oltava jonkinlainen mutka matkassa. Kaivinkoneen takana näkyy sähkötolppa. Tolppa on kolmen metrin päässä talosta, joten kaivinkoneella ei tarvitse kauheasti mennä sellaiseen väliin pyörimään. Carunalle on tehty jo useampi pyyntö tolpan siirtämisestä, mutta asia ei ilmeisesti heidän mielestään oikein kuulu kenellekään. Maankäyttösopimusta ei ole edes olemassa. Tolppa on lyöty talon viereen joskus 50-luvulla, eikä siitä ole olemassakaan minkäänlaista paperia. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka asia etenee. Rakennustarkastajan näkemys oli, että tolppa ja harus ovat jo ukkosenkin kannalta liian lähellä taloa.

Oli miten oli, tolppa törröttää edelleen samassa paikassa ja kaivinkone on pihassa. Katsotaan, miten siitä sitten kaivetaan. Toivottavasti ei mene nurin koko systeemi.

Remonttia ja...

Syy pitkään blogihiljaisuuteen on ollut tässä. Syy siihen, miksi yhtäkkinen remontointihinku iski, löytyy kilometrin päästä vanhasta kodistamme. Olemme siis muuttaneet.

Alkuperäinen suunnitelma oli laittaa asunnon viimeisetkin paikat kuntoon. Eteiseen vaihdettiin lattiamateriaali ja toisen lastenhuoneen pinnat laitettiin uusiksi.

Kun lopulta tuli valmista, oli tarkoitus ottaa yhteyttä kiinteistövälittäjään, jotta asunnosta saataisiin hinta-arvio ja mahdollisest asunto myös myyntiin.

Ennen kuin ehdimme soittaa välittäjälle, Tärppä bongasi paikallislehdestä ilmoituksen:

Halutaan ostaa 4h+k+s kirkonkylän alueelta.

Meidän asuntomme täsmäsi kriteereihin täydellisesti. Soitin ilmoituksen jättäneelle ihmiselle ja he tulivat katsomaan kotiamme jo samana iltapäivänä. Illalla tuli viestiä, että he haluaisivat tehdä asunnosta tarjouksen.

Pääsimme hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen sopivasta kauppahinnasta ja muuttoaikataulusta. Ainoa pieni miinuspuoli oli, että meillä ei ollut ollenkaan varmuutta siitä, mihin itse muuttaisimme. Olimme käyneet katsomassa kymmeniä asuntoja, mutta aina klikkasi jokin. Hinta, sijiainti, koko, kunto...

Kunnes aivan sattuman kaupalla meidän uusi kotimme tuli myyntiin. Rintamamiestalo, joka täytti kaikki kriteerit: jokaiselle löytyy oma soppi tai kolo, talo sijaitsee kävelymatkan päässä lasten koulusta, hinta oli järkevä ja talo riittävän hyvässä kunnossa. Koti.

Kun ostaa vanhan talon, saa vanhan talon.

Ensin piti vain kaivaa salaojat auki. Sitten totesimme, että keittiö ei toimi suurperheen tarpeiisin. Makuuhuoneen vaatekaappiin mahtui noin puolet minun vaatteistani, Tärpän kamppeet olivat yhä laatikoissa ja pusseissa.

"Pientä pintaremonttia" on hieman levinnyt jo käsistä.

Tavaroita on yhä laatikoissa. Uusi keittiö on pahvilaatikoissa. Kodinkoneet saapuvat vasta viikon kuluttua. Mutta nurmikko on leikattu jo useaan otteeseen, lapsilla on vihdoin reilusti tilaa leikkiä ja pyykkejä ei kuivateta enää olohuoneessa!