Leevi, Arttu ja Niko lapioivat multaa. Minä kärräsin yläpihalle.
Isäntä heilui haravan kanssa.
Lopuksi vielä jyrähomma, nurmikon siemenet ja vettä päälle.
Tähän pisteeseen päästiin alkuviikosta. Nyt voi hyvällä tahdolla jo sanoa jonkinlaista ruohon itämistä tapahtuneen. Sen verran on hellettä piisannut, että melko runsaasti on täytynyt kastella pihaa iltaisin, mutta lienee sen arvoista. Meillä saattaa jopa olla jonkun sorttinen nurmikko ennen syksyä.
Piha alkaa olla siinä pisteessä, että siellä ei tarvitse enää riehua. Pääsemme siis aloittamaan keittiön parissa. Alku näyttää aina hieman lohduttomalta, mutta pahimmallakin kaaoksella on taipumus muuttua ihan hienoksi, kun vain laittaa töpinäksi.
Tällaista tänään, huomenna ehkä taas jo jotain muuta!
"Miten te jaksatte ja vielä näillä helteillä", aloin puuskuttaa ihan vaan lukiessani - kunnes muistin ettette ole raskaana :-)
VastaaPoistaHihi, totta, emme ole. On se kuumaa puuhaa, mutta ilman mahaa inhimillistä. Muistan tuon kyllä: pojathan ovat syntyneet kesällä. :)
Poista