Uusperhe lomalla

"Äitipuolet, tuo ainoa laji, joka toivoo loman loppumista", lausahti eräs toinen uusperheellinen, kun tokaisin patain ja kattilain ääreltä, että voisi tämä loma hiljalleen olla tässä.

Luulen, että loma on tehnyt tehtävänsä, kun alkaa odottaa sen loppumista. En voi käsittää, miten ihmiset pärjäävät muutaman viikon kesälomalla. Kyllä minä koen koko kahden kuukauden pätkän tulevan ihan tarpeeseen.

Olemme keskustelleet uusperheporukassa paljon uusperheellisten lomareissuista. Tapetilla on ollut erityisesti lapsettoman äiti- tai isäpuolen lomauupumus, jota uusi puoliso ei tahdo ymmärtää. Miksi muka reissu ei ollut rentouttava? Sehän sujui ihan hyvin: kukaan lapsista ei sairastunut, voinut pahoin autossa tai käyttäytynyt ainakaan tolkuttoman huonosti julkisilla paikoilla. Lapseton osapuoli ei voi väittää vastaan, eikä oikein sanoa siitäkään, että kaikki illat meni nuorimmaisen nukuttamiseen, automatkat kuunnellessa teinin valitusta netin ja kavereiden puuttumisesta ja ravintolaillalliset rajoittuivat halpoihin ketjuravintoloihin. Se yksi taidekauppa, missä olisi ollut ihana käydä, ehti mennä kiinni, koska lasten saaminen liikkeelle kesti niin kauan. Kyllähän se nyt pitää ymmärtää, että perhereissuissa mennään lasten ehdoilla.

Monessa perheessä lomareissut tehdään eri kokoonpanoilla. Vanhempi omien lastensa kanssa, äitipuoli osan reissusta mukana, kokonaan erikseen, kokonaan yhdessä. Jokainen perhe varmasti löytää oman tapansa. Meillä on pyritty siihen, että jotain pientä koko sakilla ja sitten vähän vuorotellen porukkaa vaihdellen. En usko, että oikeastaan kukaan meistä kaipaa mitään pitkää lomareissua koko porukan kesken.

Tänä vuonna reissaamiset jäävät muutenkin. Matkabudjetti makaa talon seinustoilla sepelinä ja putkina. Pyrkimyksenä on päästä loppukesästä johonkin huvipuistolandiaan koko porukalla, siinä olkoon tämän kesän reissaamiset.