Mikä on salaisuus, jota ei saa pitää? Missä menee raja?
Jonnan pari kaveria ilmestyi meille yhtenä päivänä. Jonna itse oli äidillään ja sanoimme heille, että tyttö löytyy sieltä.
"Joo, me tiedetään. Ei viittitä mennä sinne ku ei Jonna kumminkaan pääse."
Tytöt kertovat, ettei Jonna pääse äitiviikoilla oikein lähtemään mihinkään, kun kuulemma pitää aina siivota, tehdä ruokaa tai vahtia pikkuveljeä.
Jonna itse ei ole koskaan maininnut mitään tällaista. Kun kautta rantain yritän ohjata keskustelua tähän suuntaan, hän mainitsee vain, että on joskus tehnyt ruokaa ja että hänen pitää aina hakea veli naapurista kotiin syömään tai illalla nukkumaan. Siihen olen kiinnittänyt huomiota, että Jonna näyttää hyvin usein kännykästä kuvia, mitä on siivonnut äidillä tehdäkseen äidin iloiseksi. Minäkin kyllä muistan tehneeni Jonnan ikäisenä yllätyssiivouksia, vaikkapa järjestelleeni kenkähyllyt. Lapsi haluaa luonnostaan miellyttää vanhempaansa.
Miksi kaverit ilmaisevat huolta, tulevat ihan erikseen kertomaan asiasta?
Onko asia niin yksiselitteinen?
Tekeekö Jonna äidillä liikaa hommia?
Kymmenenvuotiaalta voi minustakin jo vaatia kotitöihin osallistumista, mutta missä menee osallistumisen ja raadannan raja?
Ja toisaalta: mitä asialle voi edes tehdä? Lasten äidin jaksamisesta on kannettu huolta ennenkin, mutta asiasta kysyminen aiheuttaa aina hirveän riidan. Kysymys pitäisi tulla jostain muualta kuin meiltä. Lastensuojelu lienee ylimitoitettu toimenpide. Lisäksi joudun myöntämään, että luottoni lastensuojeluun on hieman hatara. Avohuollon tukitoimenpiteitä tässäkin tapauksessa varmasti tarvittaisiin, jos jotakin: apua kodinhoitoon ja kenties juttukaveria. Ei kiireellistä sijoitusta.
Enkä edes tiedä, onko tässä salaisuutta olemassakaan.
Saisko Jonnaa juttelemaan kotityömäärän sijaan kavereistaan ja vapaa-ajanvietostaan yleensä?
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella, että meidän tenavien kaverit kohottelee kulmiaan sille, että nämä joutuu kotitöitä tekemään (muksujen mukaan kenenkään muun ei tarvi tehdä mitään...), muttei noita kyllä kertaakaan ole kielletty kavereitten kanssa menemästä siksi, että jotain pitää tehdä. Tai no. Joskus on kiellettykin, jos ensin ovat koko päivän sanomisista huolimatta lusmuilleet...
Sossun näkemys oli, että oman huoneen siivous, omien pyykkien pyykkikoriin laittaminen, puhtaiden kaappiin viikkaminen, satunnainen roskien vienti ja tiskikoneen täyttö/tyhjennys + viikkosiivouksessa avustaminen on liikaa vaadittu. Onko?
No hups... Sitten tekevät kyllä meilläkin liikaa.
PoistaOmat huoneet siivotaan joka ilta niin, että lelut ovat paikoillaan. Pyykit täytyy osata hoitaa pyykkikoriin. Isot laittavat puhtaat vaatteet ktse kaappeihin. Jokainen hoitaa ruuan jälkeen omat astiansa tiskikoneeseen. Viikkosiivoukseen osallistuvat kaikki omalla panoksellaan.
Aivan liian monta nuorta aikuista olen nähnyt, joille on tehty kaikki valmiiksi nenän eteen. Parhaimmille siivouspalvelu toimii vielä kotos muuttamisen jällkeenkin, kun äiti käy kerran viikossa imuroimassa...
Ymmärrän huolesi ja todella, se voi olla aiheellinenkin. Mutta. Tiedän kyllä myös hyvin hyvin hyvin hyvin monta tapausta, jossa lapsi osaa tehdä asiat "raadannaksi", ehkä siksi että ei pääse tavallaan niistä yli. Eli jos on pyydetty tekemään joku homma, vaikka vaatteet laitettava kaappiinsa, niin sitä yhtä ainokaista pinoa voidaan ihan hyvin tehdä kolme päivää. Kun maristaan, vingutaan, vetkutellaan, kiukutellaan, raivotaan, heitellään, mytätään ja vaan ei suostuta. tällöin sitä aikuinen tietysti sanoo seuraavana päivänä että minnekään et mene ennenkuinn homma on tehty. Ja vaikka homma olin kymmenen minuutin homma, niin jotkut ei vaan saa ryhdyttyä. ongelmanahan ei tällöin ole liika töiden määrä, vaan ehkä huomionhaku, temperamentti (molempien) ja seKIN ettei valvota töitä heti alusta loppuun asti tehdyksi. Lapsi jostain muusta syystä hakee näin huomiota, myös muualta kenties, sanomalla että aina mun pitää ja kamalasti kokoajan kaikkea. Jollekin toiselle se kymmenen minuutin homma on sellainen huiskaus vaan ja sitä ei pidetä minään.
VastaaPoistaMutta toi oli vaan esimerkki, varmaan tunnet oman tapauksesi paremmin :)
Kuvasit muuten esimerkissä täydellisesti vanhimman poikani. On uskomatonta, että esimerkiksi läksyihin menee helposti tunti, kun ensin täytyy vinkua 40 minuuttia sitä, että on liikaa läksyjä, huokailla alistuneena kymmenen minuuttia pöydän ääressä ja lopulta sitten se itse työ on tehty kymmenessä minuutissa.
Poista:D
Poista