lauantai 13. heinäkuuta 2013

Padi palasi kotiin

Kävimme puolitoista viikkoa sitten katsomassa Tiian neljäviikkoista vauvaa. Ihana pikkuotus! Matkalla pääsi vain käymään hassu pikkujuttu: iPadista halkesi lasi. Kotivakuutus toki auttaa hädässä, mutta kyllä se omavastuu hieman kirpaisee. Plus sen että iPad on taloutemme ainoa tietokone. Kännykällä hoitaa välttämättömimmät, eli sähköpostin, laskujen maksamisen ja sosiaalisen median (on se välttämätön), mutta esimerkiksi blogin päivittäminen on turhan hankalaa pikkuruisella näppäimistöllä.

Eilen padi tuli viimein takaisin. Olikin jo vähän ikävä!

Tähän väliin onkin hyvä purnata mennyttä viikkoa. Vuoroasujammehan ovat meillä normaalisti eri aikaan, mikä on osoittautunut erittäin hyväksi ratkaisuksi. Nyt kesälomajärjestelyiden takia koko sakki on ollut meillä viikon. Ei viikko sinällään ole pitkä aika, mutta tiistaina tuntui, ettei maanantai tule koskaan.

Asuntomme ei nimittäin kertakaikkiaan ole riittävän suuri kahdeksalle. Lisäksi minulla ei ole niin suurta kattilaa tai pataa, jossa saisi niin suuren sopan aikaan, että siitä riittäisi useammaksi päiväksi ruokaa. Niinpä joka päivä on pakko tehdä kaksi lämmintä ruokaa, aamu- ja iltapala. Iltapalan kanssa siirryttiin puolivälissä viikkoa puurolinjalle, koska leipää meni puolitoista pakettia kerralla, makkaraa puolikas paketti ja juustoa järjetön köntti. Ihan suomeksi sanottuna: kallista! En ole jaksanut kauheasti vinkua siitä, että vuoroasumisesta huolimatta lapsilisät menevät just niille toisille vanhemmille, mutta vähän heräsi katkeruus kaupan kassalla, kun vei sinne 70€ kolmatta kertaa saman viikon aikana. Ruotsissa lapsilisä voidaan maksaa puoliksi vanhempien tilille. Suomessa saan tyytyä etävanhemman titteliin, vaikka lapset ovat luonani 30 viikkoa vuoden 52:sta. No, ehkä jonakin päivänä tässä asiassa mennään eteenpäin.

Jonna ja Joonas lähtivät eilen äidilleen ja vaikka talo ei hiljentynyt merkittävästi, tuntuu tilaa olevan huomattavasti enemmän. Tunnen itseni surkiloksi. Lapset ovat itse toivoneet, että voisivat olla enemmän meillä yhtäaikaa. Tämä lienee uusperheessä epätavallinen ongelma. Tavallisempaa taitaa olla, että sisaruspuolet eivät pidä toisistaan. Kyllä meidänkin lauma tappelee, riitelee, kinastelee ja kiukuttelee, mutta kummasti tuntuvat pitävän loppupeleissä yhtä.

Suurin este koko porukan yhtäaikaiselle läsnäololle on ilkeä äitipuoli, joka ei yksinkertaisesti jaksa sellaista kakofoniaa, mikä kuudesta lapsesta lähtee. Tiedän, itsepä tieni valitsin. Siksi valitsenkin itse eritahtiset vuoroviikot. Ja hautaudun silloin tällöin padin kanssa piiloon kirjoittamaan.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Hiljainen viikko

Pojat ovat yhä mökillä isänsä kanssa. Jonna ja Joonas ovat äidillään. (Käsite "pojat" tarkoittaa siis minun biologisia poikiani, Joonasta ei suinkaan sukupuolisyrjitä tässä.) Kotoa löytyy siis vain Elvi. Hiljaista on.

Paitsi että toissapäivänä käytiin rippijuhlissa. Eilen olimme katsomassa ystäväni Tiian uunituoretta vauvaa, ihanaa pikkuista tuhisijaa. Tänään olisi entisen työkaverin synttärikahvittelua. Torstaina tätini on tulossa käymään...

Näille päiville, kun olemme kolmistaan, tulee usein haalittua hirveä määrä ohjelmaa. Onhan liikkuminen toki järjettömän paljon helpompaa yhden lapsen kanssa kuin kahdeksanhenkisenä perheenä. Lisäksi aika harva pystyy ottamaan meitä vastaan kyläilemään koko porukalla. Siinä tulee jo ihan fyysinen tila vastaan. Kenenkään kaksioon ei saa järkevästi tungettua kahdeksaa ihmistä kahvipöydän ääreen.

Niin ja makuuhuoneen remonttiakin on suunniteltu tälle viikolle. Kaikkea sitä...