Syy pitkään blogihiljaisuuteen on ollut tässä. Syy siihen, miksi yhtäkkinen remontointihinku iski, löytyy kilometrin päästä vanhasta kodistamme. Olemme siis muuttaneet.
Alkuperäinen suunnitelma oli laittaa asunnon viimeisetkin paikat kuntoon. Eteiseen vaihdettiin lattiamateriaali ja toisen lastenhuoneen pinnat laitettiin uusiksi.
Kun lopulta tuli valmista, oli tarkoitus ottaa yhteyttä kiinteistövälittäjään, jotta asunnosta saataisiin hinta-arvio ja mahdollisest asunto myös myyntiin.
Ennen kuin ehdimme soittaa välittäjälle, Tärppä bongasi paikallislehdestä ilmoituksen:
Halutaan ostaa 4h+k+s kirkonkylän alueelta.
Meidän asuntomme täsmäsi kriteereihin täydellisesti. Soitin ilmoituksen jättäneelle ihmiselle ja he tulivat katsomaan kotiamme jo samana iltapäivänä. Illalla tuli viestiä, että he haluaisivat tehdä asunnosta tarjouksen.
Pääsimme hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen sopivasta kauppahinnasta ja muuttoaikataulusta. Ainoa pieni miinuspuoli oli, että meillä ei ollut ollenkaan varmuutta siitä, mihin itse muuttaisimme. Olimme käyneet katsomassa kymmeniä asuntoja, mutta aina klikkasi jokin. Hinta, sijiainti, koko, kunto...
Kunnes aivan sattuman kaupalla meidän uusi kotimme tuli myyntiin. Rintamamiestalo, joka täytti kaikki kriteerit: jokaiselle löytyy oma soppi tai kolo, talo sijaitsee kävelymatkan päässä lasten koulusta, hinta oli järkevä ja talo riittävän hyvässä kunnossa. Koti.
Kun ostaa vanhan talon, saa vanhan talon.
Ensin piti vain kaivaa salaojat auki. Sitten totesimme, että keittiö ei toimi suurperheen tarpeiisin. Makuuhuoneen vaatekaappiin mahtui noin puolet minun vaatteistani, Tärpän kamppeet olivat yhä laatikoissa ja pusseissa.
"Pientä pintaremonttia" on hieman levinnyt jo käsistä.
Tavaroita on yhä laatikoissa. Uusi keittiö on pahvilaatikoissa. Kodinkoneet saapuvat vasta viikon kuluttua. Mutta nurmikko on leikattu jo useaan otteeseen, lapsilla on vihdoin reilusti tilaa leikkiä ja pyykkejä ei kuivateta enää olohuoneessa!
