Ei ollutkaan angiina

Se ei tosiaan ollut pelkkä siili kurkussa. Eikä edes pelkkä angiina.

Usko alkoi loppua eilisiltana, kun antibiootista ei ollut minkäänlaista hyötyä. Pahimmat peitteet hävisivät, mutta nielu jatkoi turpoamistaan niin, ettei siitä oikein mennyt mitään enää läpi.

Mitä tekee fiksu kansalainen? Googlaa! Heti löytyi google-diagnoosi: nielupaise. Ensimmäisestä linkistä joukko kauhutarinoita paiseen tyhjentämisestä ja siitä, miten pahasti operaatio oli mennyt pieleen. Päätin, ettei minulla ole ainakaan tuota, otin lisää kipulääkettä ja painuin nukkumaan. Kipulääkkeen teho riitti aamukolmeen. Sitten oli pakko nousta ylös ja myöntää tappio. Pakko sitä kurkkua on lähteä näyttämään.

Nuori työterveyslääkäri katsoi kurkkuun ja totesi: "Oho! Aikamoinen paise täällä on."

Nuorehko opettaja siinä potilaspenkissä päästi suustaan jotain kansankynttilälle sopimatonta ja tunnusti googlanneensa jo tyhjentämisprosessin kulun. Lääkäri oli oikein myötätuntoinen ja lupasi, että toimenpide itsessään on sekuntien juttu.

Sain lähetteen Meilahteen. En uskaltanut lähteä ajamaan itse, vaan hätyytin Tärpän kuskiksi. Onneksi heillä oli työmaa sellaisessa vaiheessa, että hän pystyi lähtemään. Sain lietsottua itseni kunnon paniikkiin siihen mennessä, kun olimme perillä ja kun kyse on päivystysoperaatiosta, sai odotushuoneessa vielä kaupan päälle pari tuntia lisäpanikointiaikaa.

Itse operaatio sitten. Sisältää ällöttäviä kohtauksia, ei herkimmille. Ei kuitenkaan sisällä pelottelua, luita tai suolenpätkiä.

Istuin toimenpidetuoliin ja sain muodikkaan muovisen esiliinan. Toimenpidettä suorittava lääkäri katsoi kurkun, nielun ja korvat ja totesi paiseen olevan iso, mutta hyvässä paikassa ja lupasi nopean toimeenpiteen hänkin. Lupasi myös, että se sattuu.

Paikalla oli myös nuori lääkäri, joka ei ollut nähnyt nielupaiseen puhkaisemista. Ei siinä mitään, tervetuloa paikalle. Vanhempi kollega kertoi, että on tärkeää pitää instrumentit oikeassa asennossa, ettei puhkaise kaulavaltimoa. Yhdyin lauseeseen täydestä sydämestäni.

Paljon puudutetta, pieni hetki vaikutuksen odottamista. Sitten pieni viilto paiseen pintaan (ei tuntunut miltään) ja pihdeillä paise auki (tuntui!). Jollain pienellä imurilla sitä mätää sieltä imettiin, mutta toimenpiteen kokonaiskesto laskettuna siitä viillon tekemisestä siihen, että kaikki kamat oli suusta pois, oli ehkä 15 sekuntia. Tulehduseritettä ja verta sai toki syljeksiä vartin verran, mutta puudute aiheutti sen, ettei sitä oikeastaan edes maistanut.

Ällöjutut loppuvat, voi lukea taas.

Kotiin päästiin lähtemään heti, kun haava eibvuotanut enää. Istuskeltiin ehkä kaksikymmentä minuuttia aulassa. Kipu hellitti nopeasti ja siihen mennessä kun olimme ajaneet tunnin matkan kotiin, kipu oli käytännössä poissa. Olin siis kiskonut isoja lääkeannoksia ja itkenyt kivusta lääkityksestä huolimatta neljän vuorokauden ajan. Puolitoista tuntia toimenpiteen jälkeen kurkkuun ei sattunut enää käytännössä lainkaan.

Kokonaisuudessaan ei siis mikään miellyttävä toimenpide, mutta ei todellakaan sen kaiken pelottelun arvoinen. Tiedän, että kaikilla se ei mene näin hyvin, mutta minusta on tärkeää, että joku voi kertoa myös sen, että toimenpide voi olla ihan inhimillinen.

Huomisen aion pyhittää syömiselle!