Mitä etelämmäksi liikutaan, sen laajemmaksi käsitys muuttuu. Isä, äiti, tytär, poika. Isovanhemmat. Sisarukset. Tädit. Sedät. Enot. Serkut. Siskon mies? Mikä ettei! Siskon miehen sisarukset? Toki!
Uusperheessä saman perheen sisällä voi olla useampi käsitys perheestä. Meilläkin perhekäsitys näyttää riippuvan siitä, ketä on paikalla. Jonna nimeää yleensä minut perheeseensä kuuluvaksi, mutta minun poikani kuuluvat siihen, mikäli ovat paikalla. Joonas puolestaan jättää yleensä minut mainitsematta. Hänellä olkoon oikeus siihen, vaikka minä puolestani katson hänen kuuluvan minun perheeseeni.
Minun poikani toki mieltävät isänsä perheenjäsenekseen, vaikka minun perheeseeni hän ei enää varsinaisesti kuulukaan. Tietenkin lasteni isänä hänellä on ikuinen rooli osana perhettäni.
Saimme uusperheellisten vertaistukiryhmässä tehtäväksi kirjoittaa perheenjäsenten nimet paperille ja ympyröidä nimiä sen mukaan, miten kukin kokee oman perheensä. Aikamoinen systeemi!
Tästä rajattiin nyt pois exiemme näkemykset. Siihen luulisin kuuluvan itsensä lisäksi omat lapset.
Kun minulta kysytään perheestäni, vastaan vaihdellen sen mukaan, kuka kysyy ja mitä on kysytty. Ei kukaan yleensä halua sukuselvitystä.
"Montako lasta sinulla on?"
"Neljä."
"Montako lasta teillä on?"
"Kuusi."
Jälkimmäistä kysymystä seuraa jo usein jatkokysymys, enkä koskaan ole väittänyt, että olisimme ydinperhe. Selostuksesta tulee tosin helposti niin pitkä, että kysyjä katuu, että tuli avanneeksi suunsa.
Minusta olisi äärettömän mielenkiintosta kysellä uusperheiden lapsilta heidän näkemystään siitä, keitä heidän perheeseensä kuuluu. Jos tänne uusperheellisiä eksyy lukemaan, niin ihan puhtaasta uteliaisuudesta haluaisin mieluusti kokemuksia!
En ole lasten kanssa vielä uskaltanut ruveta perhekäsityksiä miettimään. Omaan käsitykseeni kuuluvat minä, mieheni ja kaikki lapset (tosin kaikki viisi ovat minun), ja mieskin yleensä sanoo perheeseensä kuuluvan minun ja kaikkien lasten (vaikka vain yksi on hänen). Exät eivät aikuisten perheisiin kuulu. Nelikon näkemyksiä en tiedä, mutta olettaisin kolmen isoimman vastaavan eri tavalla kuin kolmivuotiaan, ja tämä meidän kuopus 1v kokee perheekseen kaikki viisi ja minut + mieheni...
VastaaPoistaOn se soppa.
Mukavaa, että olette päässeet käymään ryhmässä. Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että ketä teillä oli ryhmänvetäjinä, ei ole pakko vastata ja etunimet riittää. Seuraavaksi sitten ryhmänvetäjäkoulutukseen ??? Meillä on lapsilla perhekäsitykset eläneet ja muuttuneet kun aikaa on kulunut. Taitaa meidän lapset tällä hetkellä ajatella, että heillä on kaksi perhettä, jotka ovat osittain päällekkäisiä ja se on heille ihan ok, mikä ei kyllä ole itsestäänselvyys sekään.
VastaaPoistaNettiryhmä väestöliiton sivuilta. En itseasiass tiedä vetäjien oikeita nimiä, kun siellä ollaan nimimerkeillä. Olisi kiva päästä joskus ihan liveryhmään, kun vain saataisiin lastenhoito fiksattua. Kaikki tässä järkevän matkan päässä olleet ryhmät ovat olleet aina sellaisena viikonloppuna, kun meillä on ollut koko revohka paikalla ja kuutta ei oikein saa hoitoon. Nyt en kyllä ole vähään aikaan katsellutkaan, onko noita vertaisryhmiä tulossa.
PoistaTuokin tieto riittää, ei meillä(SupLilla) ole kuin yksi pariskunta nettiryhmiä vetämässä toistaiseksi.... Kesällä kannattaa harkita perhelomia, jos ei sitä ennen ryhmään pääse. Siellä yleensä on ollut isommille lapsille ohjelmaa ja pienemmille hoitajat. Mikä parasta... ei tarvitse viiteen päivään huolehtia ruuista tai tiskaamisista...
PoistaHaettiin viime kesänä, mutta ei päästy. Ehkä ensi vuonna! :)
PoistaVoi vitsit, katsoin tota nettiryhmää etukäteen ja unohdin, ja nyt se on jo alkanut. :(
VastaaPoistaMeillä miehellä neljä lasta, meillä kaksi yhteistä, kaikki asutaan saman katon alla ja isot näkee toista biovanhempaansa kolmen viikon välein. Lapset (kaikki) nimeää aina perheeseensä meidät saman katon alla asujat.
Lapseni kokevat selvästi, että heillä on kaksi perhettä, joita he eivät sekoita tai samassa yhteydessä välttämättä mainitse. Jos tarhassa tai koulussa on pitänyt piirtää oma perhe puuhaamassa jotakin, kuvaan ilmestyy jompi kumpi kokoonpano, vähän sen mukaan, missä on viimeksi aikaa vietetty. Olen (suruksenikin) huomannut että uusi mieheni ei aina pääse siihen kuvaan mukaan, mihin minä olen päässyt, kun taas isän tyttöystävä muistetaan hyvin piirtää isän viereen. Tämä taitaa tosin kieliä siitä, mistä lasten isä on hiukan haikeasti kertonut: tyttölapset ovat usein kiinnostuneempia hänen tyttöystävänsä seurasta kuin hänen seurastaan.
VastaaPoistaToisaalta olen kuullut lasteni pohdiskelevan, onko isän tyttöystävä oikeastaan sukua kun "eihän ne oo naimisissa", kun taas minun avioliittoni saa heidät pitämään nykyistä miestäni kiistattomasti isäpuolena.