Hell...halloween!

Koulussa oli pukeutumispäivä. Pikkukoululaisilla halloween-disco. Leevin kaveri järjesti kauhubileet. Lopulta sitten juhlittiin meilläkin.

Myönnän: minusta koko halloween olisi saanut jäädä Amerikkaan. Mutta kun se nyt näyttää melko vahvasti rantautuneen Suomen puolelle, älkäämme taistelko tuulimyllyjä vastaan. Sen verran tyly olin, etten päästänyt väkeä ihmisten ovensuuhun kyselemään karkin (tai kepposen) perään. Nämä kerjuut suoritettakoon palmusunnuntaina.

Juhlimme sitten kotona. Herkkuja, leikkejä, ongintaa ja tietysti pukeutumista.

Hyvää ruokahalua!

Lapset saatiin nopeassa ajassa kohtuulliseen sokerihumalaan ja riehuvilliin. Melutason noustua rivitaloasuntoon sopimattomaksi annettiin tenaville (viidelle vanhimmalle) taskulamput käteen ja lupa painella lähimetsään fikkarihippaa. Tunnin verra meni hienosti. Sitten Leevi tuli silmät lautasina kertomaan, ettei Arttu ole enää ainoa, joka on pissannut lähileikkipuiston liukumäkeen. (Arttu sai pari vuotta sitten tosiaan tällaisen neronleimauksen ja pääsi pesemään liukumäkeä.) Nyt porukan fiksumuksu oli Joonas. Se siitä fikkarihipasta sitten ja liukumäen pesuun. Jälkiviisaana voi tietysti todeta, ettei riehumistilassa olevan lauman laskeminen pihalle keskenään ollut ihan sieltä kuningasajatusten parhaimmasta päästä.

Kokonaisuutena juhlat olivat kuitenkin onnistuneet. Vaikka välillä näin iso porukka tuntuu aika haastavalta, on mieletön etu siitä, että omallakin porukalla saadaan kunnon kemut aikaan. Leikkeihin riittää tarpeeksi osallistujia ja herkkupöytäänkään ei jää niitä ärsyttäviä jämäpaloja.

Ehkä ensi vuonna kammoillaan uudelleen.