Syntymäpäivää

Tasan kymmenen vuotta sitten hyvä ystäväni sai pienen (2980g) tyttövauvan ja tuli ensimmäistä kertaa isäksi. Enpä arvannut pitäessäni tuota rääpälettä sylissäni, että kuusi vuotta myöhemmin minusta tulisi hänen äitipuolensa.

Jonna täyttää tänään kymmenen vuotta.

Äitinsä soitti aamulla onnittelupuhelun ja minun teki mieli kutsua hänet meille juhlimaan tyttärensä kanssa. Tiedän, ettei hän astu kynnyksemme yli kuin aseella uhattuna, mutta jotenkin minua riipaisi. Jouduin vasta viime kesänä ensimmäistä kertaa itse sellaiseen tilanteeseen, että en nähnyt lastani hänen syntymäpäivänään. Leevi oli kymmenenvuotispäivänään isänsä kanssa mökillä. Pienen hetken jopa harkitsin ajavani 200 kilometrin päähän ihan vain onnittelemaan ja halaamaan poikaa, mutta järki voitti kumminkin. Juhlimme Leevin kanssa sitten seuraavalla viikolla, mutta eihän se ole aivan sama asia. Tähän saakka poikien syntymäpäivät ovat osuneet niin, että he ovat olleet aina meillä. Poikien isä on käynyt meillä pari kertaa synttärikakkua syömässä. Ehkä tällainen on miehille mutkattomampaa?

Kun aloimme seurustella, lapsemme olivat 2-, 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaat. Kun kesä on ohi, he ovat 7, 8, 9, 10 ja 11. Elvi hieman rikkoo kaavaa.

Tänään alkaakin koko porukan viikonloppu. Sitä aloitellaan viettämällä Elvin kanssa kotipäivää. Elvin päiväkotiryhmässä on vatsatautia ja Elvin paras kaveri laattaa kotonaan. Elville nousi illalla kuume, mutta ainakaan toistaiseksi Pyhä Yrjö on pysynyt toisaalla. Koetan tiivistää ovet ja ikkunat, että se ei meille löytäisikään.