Ärsyttelin tuossa viikko takaperin sitä, kun likkaa pitää jatkuvasti kuljettaa eksälään hoitamaan eläimiä myös meidän viikollamme. Nyt sitten ei tarvinnut menneellä viikolla kuljettaa kertaakaan, eläinten hoitaminen oli ilmeisimmin hoidettu jotenkin toisin. Lisäksi Jäsen M antoi oman ammattitaitonsa käytettäväksi ja tuli auttamaan hommassa, jossa tarvittiin ammattilaisen silmää.
Pakko myöntää, että itselle otti aika koville päästää miehen eksä omalle tontille. Kyse ei ole siitä, että kokisin hänet jotenkin uhkana parisuhteellemme. On päivänselvää, että kumpikaan ei haikaile toisensa perään, niin paljon eripuraa ja katkeruutta on mieheni ja eksänsä väliin mahtunut. Pitäisi osata olla ennen kaikkea iloinen siitä, että välit ovat vihdoin ja viimein asialliset ja että keskusteleminen ja jopa toisen auttaminen on ihan mahdollista. Tulevaisuudessa meillä on edessä ainakin viidet rippijuhlat ja luultavasti myös viidet ylioppilas- tai valmistujaisjuhlat, jotka pitäisi pystyä järjestämään porukalla. Ehkä tässä on hyvä alku.
Tänään ollaan jatkettu pihan kanssa. Niitä rippijuhlia silmällä pitäen leikattiin sireenipuskat. Niiden pitäisi alkaa kukkia uudelleen muutama vuosi leikkaamisen jälkeen. Toivottavasti neljä vuotta riittää ja Leevin ja Jonnan rippikuvat saadaan kukkivien sireenien edessä. Saavat luvan mennä alkukesän riparille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti