sunnuntai 25. elokuuta 2013

Organisointia

Siskoni antoi lapsillemme jokunen joulu sitten hauskat lahjat. Pieni pyykkipoika, jossa oli jokaisen oma nimikirjain maalattuna. Aluksi pyykkipojat olivat eteisen kaapissa vaatekorin tunnuksena, mutta ne menivät siellä hieman hukkaan, koska eivät näkyneet mihinkään ja lisäksi jokainen kyllä tunnisti oman korinsa ilman merkkiäkin. Sittemmin nämä kirjainpyykkipojat kiinnitettiin ilmoitustaulun yläreunaaan, jotta siihen voisi ripustaa kunkin lapsen tärkeät ja ajankohtaiset lippuset ja lappuset. Kuten kuvasta näkyy, siihen on kiinnitetty kaikkea muuta. Joonaksen autoa tuskin ollaan katsastamassa lähiaikoina

Suokaa anteeksi varsin tökerö kuvankäsittely. En ole jaksanut perehtyä iPadin systeemeihin niin, että homman saisi tehtyä siististi. Jemmailin hieman oikeita nimiämme, koska haluan säilyttää mahdollisuuden purnata uuserheonnen tylsistä jutuista ilman, että tarvitsee pelätä syytöksiä uusperhehimmelin muiden jäsenten tuomisesta julkisuuteen.

Veikeä sana muuten tuo uusperhehimmeli. Tutustuin siihen uusperheellisille tarkoitetulla keskustelufoorumilla. Termillä tarkoitetaan sukupuuta, jossa on mukana nykyiset, entiset, entisten nykyiset, omat lapset, uuden puolison lapset, uuden puolison entisen puolison uuden liiton lapset... Himmeli on melko kuvaava sana!


Lapsistamme neljä on nyt koululaisia. Aloin askarrella lukujärjestystä niin, että koko sakin kouluunmenot ja kotiintulot saadaan samaan paperiin. Aika siististi ne siihen asettuivat ja helpotusta toki tuo se, että Leevi ja Jonna ovat samalla luokalla. He aloittivat aikanaan eri luokilla, mutta koska alkuopetusvuosien jälkeen luokkia yhdisteltiin, pyysimme lasten omastakin toiveesta, että he voisivat mennä samalle luokalle. Yhden lukuvuoden kokemuksella homma on sujunut ihan hyvin.

Oikeastaan suurimmat haasteemme eivät ole kovin uusperhesidonnaisia. Saman asian kanssa painitaan monessa ydinperheessäkin: se ekaluokkalaisen kymmeneksi meneminen osuu tietenkin sellaiselle aamulle, kun isosisarukset menevät jo yhdeksäksi. Joonas ei ole viettänyt aikaa itsekseen varttia kauempaa ennen kuin nyt koulun alettua. En tiedä, mikä lipsahdus tässä neljännen lapsen kohdalla on käynyt, kun unohtui tällainen treenaaminen kokonaan. Ehkä siksi, että kotona on aina niin paljon porukkaa, että juuri kukaan ei koskaan ole kotona aivan yksin.

Hienosti Joonaksella on kuitenkin sujunut. Nyt aluksi iskä on soittanut aamulla kotikännykkään, että on aika lähteä. Melko nopeasti nuo isommat ainakin oppivat aikanaan lähtemään herätyskellon avulla ja sittemmin katsomaan ihan itse kellosta, koska on aika mennä.




Nämä ovat niitä hetkiä, kun olen erityisen tyytyväinen ammatinvalintaani. Lapset eivät joudu koskaan olemaan tuntikaupalla keskenään, kun työpäiväni alkaa aina aikaisintaan kahdeksalta ja päättyy viimeistään kolmelta.

2 kommenttia:

  1. Tuollaisen lukkari- ja aikataulujärjestelmällisyyden äärellä haluan parkua yhtä lohduttomasti kuin byrokraattisten lomakkeittenkin... Olet sinä vaan tehokas :-)

    Upeaa että saitte kaksi lasta samalle luokalle. Siitä on paljon iloa heille ja se helpottaa vanhempien elämää. En voi käsittää ääri-individualististavaa koululaitosta joka olisi halunnut väenvängällä sijoittaa minunkin kaksoseni eri luokille. Steinerkoulussa onneksi ymmärrettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa juttu, mitä vähän jännättiin, oli Leevin aikamoiset oppimisvaikeudet ja se, alkavatko lapset vertailla suorituksiaan keskenään. Onneksi Leevilläkin on vahvuusalueensa ja ne ovat eri osa-alueilla kuin Jonnan vahvuudet, joten Leeviäkään ei ole ihan kauheasti suututtanut se, että Jonna oppii enkun sanat helpommin tai napsii kokeista paremmat numerot.

      Poista