Markkinoilla

Paikkakunnallamme järjestetään aina elokuussa isot markkinat. Niin myös tänä syksynä. Kirkonkylän läpi vievä katu on suljettu kokonaan autoliikenteeltä ja kojuja on satoja. Käsitöitä, ruokaa, makeisia, luontaistuotteita...

Tänä vuonna kulkeminen oli helpompaa, kuin aiemmin. Kolme vanhinta uskallettiin päästää kulkemaan keskenään. Siellä he ovat nytkin. Kävivät välillä kotona syömässä ja painelivat takaisin. Eilisen päivän puuhommista tienatut kolikot lienevät menneet metrilakuun ja talutusratsastukseen. Niko osti itselleen puisen miekan, mutta muille tuskin jää mitään pysyvää muistoa markkinoista.

Krääsän ostamisen sijaan kiipesimme kirkon torniin. Olen minä siellä ennenkin käynyt, mutta lapsille kokemus oli uusi. Ihan komeat maisemat ja onhan meillä aika kaunis kylä. Keskellä kuvaa näkyvä iso kellertävä rakennus on Artun ja Joonaksen koulu. Olen itse käynyt osan alakoulua samassa rakennuksessa ja vuosia myöhemmin lukion. Koulu toimi siis lukiona jokusen vuoden, kunnes pikkukylämme lukio yhdistyi naapurikylän isomman lukion kanssa.

Leevi, Jonna ja Joonas kävivät myös kirkkoveneen kyydissä. Niko ja Arttu eivät innostuneet, vaan jäivät heittelemään leipiä rantaan. Elvi olisi ehkä innostunutkin, mutta häntä ei päästetty.

Löysin minä itsellenikin jotakin. Tykkään musiikista ja leipomisesta, tässä ne saadaan kätevästi yhdistettyä.

Mietin tuossa erään tuttavauusperheen kanssa juteltua asiaa. Heillä kumpikin aikuinen vastaa omien lastensa menoista. Esimerkiksi markkinoilla saattaa käydä niin, että iskän lapset saavat kympin ja äidin lapset vitosen. Jokainen perhe tietenkin tekee omat ratkaisunsa, mietin itse, kuinka eriarvoinen kokemus sisaruspuolille tulee tällaisessa tapauksessa. Meillä homma ratkaistiin tarjoamalla eilen markkinarahaa haluaville puunkantourakka. Koko sakki osallistui innolla ja mummon ja vaarin saunapuut oli kannettu ja ladottu tunnissa. Ne, joilla oli viikkorahoja säästettynä, saivat ottaa omia rahojaan mukaan. Iloinen ylläs oli se ettei porukka tuhlannut aivan suin päin kaikkea, vaan ainakin jonkinlaista harkintaa näyttivät suorittavan ostoksia tehdessään.

Sen verran neljän tunnin tungoksessa pyöriminen verotti aikuisväestöä, että lapset saivat kotona laittaa dvd:n pyörimään ja vanhukset pääsivät nostamaan jalat ylös!