Reipasta syksyä!

Työt alkoivat. Oppilaat tuntuvat kasvaneen kesän aikana. Osa fyysisesti, osa henkisesti, osalla kasvu tuntuu olleen miinusmerkkistä. Yhtä kaikki, kiva oli aloittaa ja päästä taas normaaliin arkeen kiinni. Ehkä parasta on vain yhden lämpimän aterian kokkaaminen päivässä.

Tuossa loman aikana huomasin jotakin. Ostin uudet bikinit. Olen aina ollut mallia kukkakeppi, eli hyvin hoikka ilman laaksoa tahi kukkulaa. Tähän ei ole tullut suurempaa muutosta nytkään, mutta biksut näyttivät silti jotenkin kummallisilta. Haluaisin syyttää lasten venyttämää nahkaa, mutta kyllä tässä on kyse ihan rehellisestä rupsahtamisesta. Kropasta on tullut sanalla sanoen löysä.

Olin vielä viitisen vuotta sitten ahkera saliurheilija. Uusperhekuvio sai aikaan sen, ettei oikein ollut enää aikaa juosta salilla. Se sitten jäi. Vaati viisi vuotta ja yhden lapsen, että aloin itse huomata seuraukset.

Salille en aio lähteä edelleenkään. Ensikseenkin rahareikiä on niin paljon, että tuntuu kohtuuttomalta laittaa 60€ kuukaudessa itseeni. Toisekseen salilla käymisestä on vähänlaisesti iloa, jos siellä käy vain kerran tai kaksi viikossa. Vähän kohtuutonta olisi sekin, jos äidin (kokonaisen tai puolikkaan) harrastaminen söisi kaiken perheen yhteisen ajan. Rehellisest sanottuna bändihommakin vie melko paljon aikaa.

Lainasin kaverilta kaapissa pölyttyvän body pump -setin. Muistan, että tykkäsin salilläkäyntiaikoinani erityisen paljon juuri body pumpista, jossa nostellaan painoja musiikin tahtiin. Ei muuta kuin dvd pyörimään ja rautaa ilmaan.

Alkulämmittelyn aikana Elvi pölli pikkupainot. Reisijumpan kohdalla isommat alkoivat kinastella ja sain juosta välillä erotuomarina. Olkapäätreeniin päästessä neljä muksua istui sohvalla arvostelemassa: "Tolla telkkarin tädillä on isommat painot kun sulla. Miks sä et tee isoilla? Äiti, sä et tehny yhtä monta ku toi täti. Sun naama on ihan punainen! Täti on vahvempi ku sä!"

Aloin muistaa, miksi lähdin ihan mielelläni aikaisin aamulla tai myöhään illalla salille, vaikka olisi väsyttänytkin.

Loppuvenyttelyt jäljellä. Elvi haluaa tulla myös jumppaamaan. Venyttelevä kaksivuotias näyttää niin hauskalta, ettei äidin venyttelemisestä oikein tullut enää mitään. Huomenna olen kiinteä ja ihana. Ainakin lihakseni uskovat olevansa.