Juhlimme lauantaina mummoni 90-vuotissyntymäpäivää. Pojilla oli iskäviikonloppu, mutta iskä on onneksi joustava tyyppi ja pojatkin pääsivät matkaan. Pakkauduimme siis autoon aamusella ja nappasimme myös isäni kyytiin. Äitini oli mennyt juhlapaikalle jo edellisiltana.
Mummo oli aluksi vahvasti sitä mieltä, ettei aio juhlia mitenkään. Onneksi äitini ja tätini saivat hänen päänsä käännettyä. Toinen mummoni kieltäytyi aikanaan juhlimasta seitsemänkymppisiään, mutta alkoi katua sitä 74-vuotiaana ja päätti sitten, että pitää 75-vuotisjuhlat. Näitä ei koskaan juhlittu, mummo kuoli kaksi kuukautta ennen juhlapäivää.
Mummo muutti vuosi sitten palvelutaloon. Hän on viihtynyt erinomaisesti ja kieltämättä paikka on varsin kodinomainen ja viihtyisä ja henkilökunta äärettömän ystävällistä ja kiireettömän oloista. Juhlat järjestettiin palvelutalon kerhohuoneessa ja sinnehän mahtui iloisesti koko suku.
Mummolla on kolme tytärtä, kuusi lastenlasta ja kahdeksan lastenlastenlasta. Kuinka onnellinen mummo olikaan saadessaan lähes koko sakin paikalle. Neljä sukupolvea vierekkäin näyttää komealta. Elvi ja Niko lauloivat isomummolleen, mistä olin suunnattoman iloinen ja yllättynyt. Molemmat ovat hyviä laulajia, mutta alkavat yleensä ujostella yleisön edessä. Niin vain kumpikin kajautti vuorollaan oman esityksenä.
"Toivottavasti sitten on tota samaa kakkua, kun mummo täyttää sata!" totesi Niko kotimatkalla.
Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti