perjantai 24. tammikuuta 2014

Ennen ja nyt

Perjantai silloin

Jeejee, koulu loppuu klo 13, pianpian kotiin, viikonloppuvaatteet niskaan: tiukat housut, toppi, vuodenajasta riippuen jotakin pitkänhihaista. Koko viikon meikittä levännyt naama saa sotamaalauksen ja sitten kavereiden kanssa baanalle. Ravintolassa voi tanssia valomerkkiin saakka joko siiderin voimin tai ilman, riippuen siitä, saattuiko olemaan a) rahaa tai b) kuskivuoro.

Perjantai nyt

Jeejee, koulu loppuu klo 14.45., pianpian kotiin, viikonloppuvaatteet niskaan: verkkarit ja t-paita. Koko viikon meikin alla kärsinyt naama saa levätä taas pari päivää. Ihanaa, kun voi läjäyttää pepun sohvalle ja neuloa yömyöhään.

Aina toisinaan kaipaan hullunvillejä viikonloppuja. Totuus on kuitenkin se, että jo yhden illan valvominen kostautuu koko viikon väsymyksellä. Ei vanha jaksa, enkä edes ole kovin vanha. Usein laitan vaakakuppiin iloisen illanvieton pitkällä kaavalla ja ne hyvät yöunet. Vaakakuppi kallistuu lähes poikkeuksetta yöunien kannalle. Usein päädyn myös kompromissiin: iloinen illanvietto lyhyellä kaavalla.

Asumme sen verran maalla, että jos haluaa päästä biletysravintolaan, täytyy matkustaa 12 kilometriä naapurikylään. Viihdyn itse onneksi ravintolassa ihan ilman alkoakin ja kehtaan jopa laulaa karaokea selvinpäin. Olenkin melko usein porukan kuski. Ainakin yhteen suuntaan. Sen verran olen aikuisikään päästyäni oppinut, ettei minun tarvitse odotella muita, jos ei huvita. Taksilla pääsee, jos haluaa jäädä illan viimeisille hitaille.

Illanvietot ovat viimeisten vuosien aikana siirtyneet poispäin ravintoloista. Huomenna olen menossa viettämään iltaa tyttökavereiden kanssa. Ohjelmassa on ainakin sushia, saunaa ja elokuva. Tiina on kuulemma hakenut Filkkarista 1,5 kg irtokarkkeja. Ei huono!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti