Pesukone pyörii päivittäin. Onneksi pyörii. Eihän pyykinpesu sinänsä ole mikään juttu nykyaikana, kun pesukone hoitaa homman. Pyykin ripustaminenkin on ihan ok. Viikkaaminen on tyhmempää hommaa, kuin mikään muu.
Neljä melko samanikäistä ja -kokoista poikaa suht samankokoisissa vaatteissa tuottaa erityisesti isännälle suunnattomia vaikeuksia. Pyykkien viikkaaminen onkin langennut aikalailla minulle. Helpommalla pääsen, kun teen itse, koska muuten Tärppä tulee jatkuvasti roikottamaan jotakin vaatekappaletta nokkani eteen: "Kenen tää on?"
Eikä asiaa auta yhtään se, että vaatteet tietysti kiertävät pojalta toiselle. Kun vihdoin on oppinut, että oranssi dinopaita on Artun, se onkin jo jäänyt Artulle pieneksi ja siirtynyt Joonaksen kaappiin.
Minulta vei muuten liki kymmenen vuotta tajuta, että kaikkien lakanoita ei ole pakko vaihtaa samana päivänä. Helpotti ruuhkaa pyykkivuoren muistuttaessa Mount Everestiä.
Pyykinpesuun on kehkeytynyt jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Puhtaan pyykin tuoksu on ihana. Vastavaihdettujen lakanoiden väliin kömpiminen on melkein parasta maailmassa. Pino pestyjä, viikattuja kestovaippoja on kiva näky (joo, olen vähän hölmö). Kahdeksan ihmisen pestyt vaatteet viikattuna sohvalla on liki taideteos. Vielä kun ne itsestään leijailisivat siitä kunkin omaan kaappiin.
Ymmärrän rakkautesi puhtaisiin kestovaippoihin :-D Pyykki on kotitöistä ehdoton suosikkini! Saan jotain kummallista luovaa tyydytystä pyykin ripustuksesta sopivimpaan mahdolliseen asetelmaan. Kestovaippojen kohdalla siihen liittyi vielä hyvä omatuntokin siitä että enemmänkin lapseni jätökset voisivat luonnonvaroja kuluttaa. Eli sitä tunsi itsensäkin jotenkin puhdistuneeksi ;-)
VastaaPoista