tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mitä ihmettä?

Missä vaiheessa ihminen kasvaa ohi lattialle nukahtamisesta? Tulee ymmärrys siitä, että on jo niin väsynyt, että kannattaisi siirtyä sänkyyn. No, näitä arviointivirheitä tulee kyllä allekirjoittaneellekin. Yhdistelmä leffa+sohva+ilta saa melko varmasti aikaan sohvalle nukahtamisen. Siitä sitten heräillään puoliltaöin niska jäykkänä.

Jostein Gaarderin kirjoittamassa Sofian maailmassa pohditaan, miksi ihminen menettää kykynsä ihmetellä. Asioista tulee itsestäänselvyyksiä. Tarkasti ajatellen, onhan vallan merkillistä, että muuttolinnut palaavat joka vuosi samaan paikkaan. Tai että vuodenajat vaihtuvat. Tai että joulukaktus kukkii jouluna. Kirja kertoo esimerkin lapsesta ja äidistä, jotka istuvat keittiössä ja yht'äkkiä isä kohoaa ilmaan. Lapsi hämmästyy - tottakai. Onhan se erikoista. Toisaalta isä tekee muutenkin kaikkea kummallista, kuten pöristelee hurisevalla laitteella kylppärissä ja tulee takaisin ilman partaa. Äiti puolestaan ei ehkä osaa ihmetellä, hän kauhistuu. Saattaa ehkä pyörtyä säikähdyksestä. Eiväthän ihmiset lennä. Äiti tietää tämän, lapsi ei.

Lastemme mietintöjä ja ihmettelyitä:

"Onko isovaari vielä hautaisena, vai joko se nousi taivaaseen?"
"Mehu on hyvää, kaakao on hyvää. Miksei mehukaakao ole hyvää?"
"Miten Anssi Kela voi kuulua yhtäaikaa radiosta ja näkyä telkkarista?"
"Kun minä olen aikuinen, onko Elvi vielä silloinkin päiväkotilainen?"
"Voinko minä lentää, jos rakennan kahdesta leijasta siivet?"

Voi, kun he säilyttäisivät tuon vielä pitkään.

2 kommenttia:

  1. "Missä on naimisi? Tulivatko ne kaksi jo takaisin sieltä naimisista?" ;-) Pakko lisätä oma suosikkini.

    Tuuletan ja hurraan että panit pystyyn uuden blogin koska se selvästikin inspiroi sinua kirjoittamaan taas :-D On niin kiva lukea kuulumisianne.

    VastaaPoista