EPEK

Jotkut asiat ovat vaikeampia kuin toiset. Esimerkiksi muuttaessa laatikoiden täyttäminen on ärsyttävää, mutta huomattavasti helpompaa, kuin purkaminen. Varsinkin, kun jäljellä on niitä raivostuttavia sälälaatikoita, joiden sisällölle ei oikein ole paikkaa. Tai kun sisältöä ei tavallaan ole järkevää purkaa, koska kohta alkaa keittiöremontti, jonka jälkeen alkaa eteisremontti, jonka jälkeen varmaan remontoidaan taas jotain muuta. Ja salaojat siinä kaiken keskellä.

Olin aika reipas ja tyhjensin vihdoin eteiseen kasaantuneet laatikot. Niissä oli lähinnä lastenkirjoja ja lastenhuoneissa ei ole oikein sopivaa kirjahyllyratkaisua. Lopulta hermostuin laatikoihin ja vein kirjat lastenhuoneen lipaston päälle hienoon riviin tiedostaen, että rivi on hieno juuri sen hetken, kun asettelen kirjoja paikalleen.

Olohuoneessa on kaksi "sälälaatikkoa" sen verran poissa silmistä, että epäilen niiden katoavan joulusiivouksen yhteydessä. Paitsi että tuo seinänpätkä on tarkoitus purka pois remontin yhteydessä, joten siinä vaiheessa lienee pakko tyhjentää laatikotkin.

Muuttaessa tulee aina katsottua omaisuuttaan kriittisin silmin: tarvitaanko tätä vielä? Melko hyvän satsin tavaraa saimmekin laitettua pois ja tienasin ihan mukavasti kesälomarahaa viemällä kirpputorille omia vaatteitani. Elvin kaapistakin tuli kaivettua pois pieneksi jääneitä ja ne odottavat nyt inspiraatiota, että silittäisin ne ja veisin lastenvaatekirppikselle.

Toinen perin hankalalta tuntuva työ on hankkiutua eroon jo tyhjennetyistä muuttolaatikoista. Toisaalta, mitä korkeampi pino, sitä näyttävämpää tilataidetta?

Loppujenlopuksi nämä ovat pikkuhommia. Itse tarvitsen aina jonkunlaisen potkun takapuoleen, että pystyn tarttumaan noihin pikkuhommiin. Kun niitä pääsee kertymään paljon, iskee paha EPEK. Ei pysty, ei kykene. Voisin tehdä itselleni myös jonkinlaisen tarkkaavaisuuden kohdentamisen vaikeus -diagnoosin. Pääsen kyllä helposti alkuun, mutta työskentely rönsyilee helposti käsistä. Riittää, että löydän laatikosta vaikkapa palovaroittimen. Se pitää kiinnittää kattoon heti. Sitten pitää penkoa jostain ruuvimeisseli, että saa varoittimen kattoon. Ruuvimeisseliä etsiessä osuu silmiin kirppisvaatepino. Haluan pinon pois näkyvistä, mutta sille pitää ensin keksiä paikka. Yläkerran vaatehuoneeseen ehkä voisi viedä, mutta sinne täytyy ensin raivata hieman tilaa. Ketju on loputon. Lopulta iskee paha EPEK ja on siirryttävä sohvalle kahvikupin ja iPadin kanssa. Kyllä kai blogiakin pitää välillä päivittää?