tiistai 25. kesäkuuta 2013

Päivääkään en vaihtaisi pois?

Tämä on ollut yksi niistä aamuista, jonka voisi kyllä vaihtaa pois. Tässä ei sinänsä ole ollut mitään ihmeellistä, ihan tavallista säätämistä.

Voisin sitäpaitsi syyttää koko härdellistä ihan vain itseäni. Liikaa tekemistä yhdelle aamulle.

Olemme menossa nyt aamupäivällä isolle kirkolle näyttämään autokauppiaalle pikkuvolkkariamme. Tärppä kävi jo juttelemassa autokaupoista eilen ja ajatuksena on vaihtaa seitsemänpaikkainen caddymme sekä söpö, pikkuinen vw polo(nen) yhteen 9-paikkaiseen autoon. En edes muista, minkä merkin tai mallin edustajaan. Meillä on siis ollut tähän saakka kaksi autoa, koska olemme molemmat tarvinneet työmatkaan autoa. Ensi syksystä alkaen olen töissä omalla kylällä, työmatkaa 500 metriä. Tässä on plussia ja miinuksia. Miinukset voinee jokainen kuvitella: joka ainoa yläasteen oppilas tietää, missä ope asuu. Se, että toisesta autosta voi luopua, on sekä ekologisesti että ekonomisesti ajateltuna julmetun suuri plussa.

Mitä autokaupoilla on tekemistä aamun tapahtumien kanssa? Se, että keksin, että on ihan pakko imuroida just tänä aamuna. Tästä seurasi hulvaton tappelu Jonnan ja Joonaksen välillä siitä, tarvitseeko Jonnan mennä auttamaan Joonasta huoneen siivoamisessa. Jonnan mielestä ei tarvitse. Joonaksen mielestä tarvitsee. Ammattikasvattajaäitipuoli lupaa, että voi tulla keräämään tavarat lattialta, eikä kummankaan tarvitse siivota. Kerääminen tosin tapahtuu siinä tapauksessa mustaan kätesäkkiin ja kaatopaikalle. Kamat menivät paikoilleen sillä välin, kun imuroin muuta kartanoamme. En tiedä, auttoiko Jonna.

Aika lievä katastrofi. Ei näytä näin kirjoitettuna lainkaan kummalliselta, ihan normaalia lapsiperhejuttua. Tässä kohelluksessa vain pääsi unohtumaan yksi vaipattomaksi opetteleva kaksivuotias. Tarkkaan ottaen unohtui käyttää sitä vaipatonta kaksivuotiasta potalla.

Miksi, oi miksi se pissavahinko tapahtuu aina sohvalla?

No, ei muuta kuin uuteen nousuun. Päivää on onneksi vielä jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti