Aamulla

Aurinko paistaa aamulla makuuhuoneemme puolelle, eikä meillä ole pimennysverhoja. Haluaisin sellaiset, mutta tämä on sarjassamme niitä juttuja, jotka muistaa vain silloin, kun akuutti tarve olisi, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun sellaisi olisi mahdollisuus hankkia. Leivinpaperi, suodatinpussit ja ketsuppi kuuluvat tähän samaan sarjaan.

Herään siis joka aamu aiemmin, kuin haluaisi. Ironista tässä on se, että kun muutama viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka vaikeaa on ollut päästä aamulla ylös sängystä, olen tälläkin viikolla herännyt joka ainoa aamu juuri niihin aikoihin, kuin herätyskello olisi työaamuina soinut.

Opettajaisäni on harjoittanut joka kesä sellaista hulluutta, kuin herätyskellon virittäminen työherätysaikaan. Selitys on looginen: kun herää lomalla aikaisin, loma tuntuu pidemmältä. Tätä se on. Ei meille opettajille riitä mikään, ei edes kymmenen viikon breikki.

Kieltämättä isäni sanoissa on viisautta. Ainakin viisauden siemen. Tärppä ja Elvi nukkuvat. Jonna ja Joonas ovat äitiviikonlopulla, Arttu, Leevi ja Niko puolestaan iskälässä. Aurinko alkaa hiljalleen paistaa tähän takapihan terassille, missä istun kahvikupin ja iPadin kanssa. Ei oikeastaan lainkaan pöllömpää!

En usko, että ostan tänäänkään pimennysverhoa.