Äitienpäivän aattona

Tänään, äitienpäivän aattona, vietetään lapsettomien lauantaita. Kun lapsettomuus on tahantonta, se aiheuttaa paljon tuskaa. Kuitenkin yhtälailla omasta tahdostaan lapseton joutuu usein kiusalliseen tilanteeseen: ihmiset haluavat kovasti tietää, miksi joku ei halua lapsia. Hyvin harvoin halutaan niin suorasukaisesti perusteita sille, miksi lapsia on tullut perheeseen.

Uusperheessä sekä äitienpäivä että lapsettomien lauantai voivat olla monimutkaisia asioita. Saako lapsi halutessaan tehdä kortin myös 

äitipuolelle? Täytyykö lapsen toivottaa äitipuolelle hyvää äitienpäivää, jos se ei tunnu lapsesta luontevalta? Kuinka moni lapsi pelkää loukkaavansa omaa, biologista äitiään, jos osallistuu äitienpäiväjuhlintaan äitipuolen kanssa?

Entä jos uusperheeseen ei siunaanu sitä yhteistä lasta, toiveesta huolimatta? Hyvää tarkoittava puoliso voi yrittää lohduttaa sanomalla, että hänen lapsiaan saa kyllä hoivata ja pitää kuin omiaan. Luultavasti tällainen lohduttaminen vain kääntää veistä haavassa. Varsinkin äitipuolen odotetaan usein ottavansa lapsipuolensa siipiensä suojaan ihan tuosta vain. Ajatus siitä, että äitipuoli ei oikeastaan pidä lapsipuolistaan, on aivan pöyristyttävä. Isäpuoleen ei kohdistu tässä määrin vastaavaa painetta, kunhan nyt osaa käyttäytyä asiallisesti lapsipuoliaan kohtaan.

Meidän perheessämme ristiriidat on ratkaistu siten, että lapset menevät äitienpäivänä aina äitinsä luokse riippumatta siitä, kenen viikko on tuolloin menossa. Samoin toimitaan isänpäivän kohdalla, tietysti siis niin, että tällöin lapset menevät isälleen. Tällä tavoin säästytään sekä vanhempien että lasten surulta, jos tärkeänä päivänä oltaisiinkin juuri siellä toisessa kodissa, jossa päivänsankari ei olekaan paikalla. Joustaminen on päivän sana tässäkin. 

Uusperheen perustaminen synnyttää aina äiti- tai isäpuolen. Kun sitten viikon päästä vietetään heidän juhlapäiväänsä, koetetaan muistaa, että parhaansa he yleensä tekevät.

Blogipolku

Lisäsin blogini blogipolulle. Kiitokset Sankarille (  http://sekalaistasakkia-sankari.blogspot.fi )vinkistä!

Siskokset

Katselin padin vanhaa kuvamateriaalia läpi. Eteen tuli kuva tytöistä ruuanlaittopuuhissa. Ei tuo kuva niin järin vanha ole, ehkä vuoden takainen. Kuvanlaatu ei ole häävi, padin kamera on melko surkea. Kuva kuitenkin kertoo paljon meidän tytöistä.

Elvi ihailee Jonnaa aivan suunnattomasti. Kun Jonna on äidillään, laskee pikkusisko päiviä siihen, että isosisko tulee takaisin. Elvi haluaisi jo olla yhtä iso kuin Jonna, että voisi olla samassa cheerleading-joukkueessa. En ole raaskinut vielä pilata odotuksen iloa kertomalla, että kin Elvi on vihdoin tarpeeksi iso kyseiseen joukkueeseen, on Jonna jo likipitäen aikuinen. Isolla ikäerolla on puolensa ja myös se kääntöpuoli. 

Hyvä puoli on siinä, että isosiskon kanssa voi tehdä jo isompien juttuja, ikään kuin siivellä. Kuten paistaa lettuja. Tai harjoitella cheerleading-akrobatiaa trampoliinilla (ei hyppyjä, kieltää ilkeä äitipuoli). Isosiskon viereen pääsee viikonloppuaamuina köllimään ja joskus isosisko vie läheiseen leikkipuistoon leikkimään.

Jonna on ollut alusta saakka kova hoivaamaan pientä siskoaan. Välillä on saanut jopa puuttua siihen, että siskon hoitaminen ei ole hänen velvollisuutensa. Että hoitaa saa, jos se tuntuu kivalta, mutta 11-vuotiaan vastuulla ei ole nousta viikonloppuna laittamaan 4-vuotiaalle aamiaista. Silti ei ole ihan yhden tai kahden kerran juttu, että olemme miehen kanssa kömpineet viikonloppuaamuna ylös ja vastassa on Elvi täysissä pukeissa ja aamiaisen nauttineena. 

Veljetkin ovat Elville tärkeitä, mutta sisko on selvästi aivan erityinen. Harmittelin joskus isoa ikäeroa ja ajattelin, että tytöistä ei ehkä tule erityisen läheisiä, kun toinen on niin paljon nuorempi ja näkevätkin toisiaan vain joka toinen viikko. 

Huoli näyttää olevan turha. Tänäkin iltana äitilästä tuli Whatsapp-ääniviesti, jossa toivotettiin pikkusisklle hyvää yötä.