lauantai 22. helmikuuta 2014

Lomalla

Meidän kunnassamme lomailtiin tällä viikolla. Meidän perheessämme aloitettiin päivän verran etuajassa ja vietettiin ystävänpäivää ystävä yrjön kanssa. Olisi voinut jäädä tulematta. Uskallan ehkä hiljalleen huokaista helpotuksesta, että pojat ehkä välttyivät taudilta. Bonuslapset, Elvi ja Tärppä laatoittivat torstain ja perjantain välisen yön. Minä sain jonkun epämääräisen vellovan olon, kuten aina. Sen kummempaa vatsatautia minulla ei ole ollutkaan alakouluiän jälkeen. Minun poikieni piti tulla meille perjantaina, mutta poikien isä lupasi pitää lapset sunnuntaihin asti ja me sitten jynssäsimme ja desinfioimme kämppää hiki hatussa koko lauantain. Bonukset siirtyivätkin äidilleen normaalisti perjantaina.

Meidän piti lähteä käymään Tallinnassa Titanic-näyttelyä katsomassa hiihtoloman alkajaisiksi, mutta yrjö-ystävän vuoksi se sitten jäi väliin. Siirrettiin reissua viikolla eteenpäin.

Loma sujui oikein leppoisissa merkeissä. Oleiltiin kotona, leivottiin hieman, käytiin kirjastossa ja uimahallissa ja pojat pääsivät myös yökyläilemään mummolaan.

Perjantaina kaivoin passit esille seuraavan päivän Tallinnan matkaa varten. Olin tarkistanut Leevin passin voimassaolon jo matkaa varatessa, koska Leevillä on kaikkein vanhin passi. Se on hankittu vuonna 2004 ja kuvassa möllöttää suu auki vuoden ikäinen vauva. Kuva on huvittanut Leeviä suunnattomasti. Se on viimeisiä kymmenen vuoden passeja. Voimassaoloaikaa oli riittävästi jäljellä.



Nuoremmat veljetkin halusivat nähdä omat kuvansa. Olivathan nekin aika hauskoja: Arttu on omassa kuvassaan 3-vuotias ja Niko juuri samanlainen suu auki lamppua tuijottava vauva, kuin... Hetkinen... Nämähän eivät ole enää kymmenen vuoden passeja. Ja kappas vain, voimassaoloaika päättyikin viime vuoden huhtikuussa. Pikapassin ehtii saada, jos hakemuksen toimittaa ennen klo 11.00. Helsinki-Vantaan poliisiasemalle. Kello oli 13.30. 

Yritämme uutta lähtöä ensi kuussa. Onneksi laivayhtiö suhtautui myötämielisesti matkan siirtämiseen ja näyttelykin jatkuu vielä ensi kuun loppuun saakka.

Jos jotain hyvää, niin isot pojat pääsivät sittenkin partioretkelle, joka olisi jäänyt väliin reissun takia.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Lastenhankintakaavio

http://toisinkavi.wordpress.com

Löysin uuden uusperheblogin. Todella hyvän sellaisen. Paljon pohdiskelevaa, kantaaottavaa tekstiä. Suosittelen vierailemaan blogissa, jos aihe kiinnostaa.

Varastin blogista myös yhden kuvan. Oikeastaan kaavion. Kaavio on toki tehty huumorilla, mutta siinä piilee totuuden siemen.

Should you have kids, pitäisikö sinun saada (hankkia) lapsia?

Lähtökohtaisena kysymyksenä on, pidätkö ylipäätään lapsista. Jos vastaus on ei, älä hanki lapsia. Olen monseti ihmetellyt tätä kysymystä. Pidänkö lapsista? Omistani kyllä. Ystävieni lapsista ainakin enimmäkseen, kummilapsistani, monista vieraista lapsista, suurimmasta osasta oppilaitani. Mutta että pidänkö kaikista lapsista? En. En minä pidä kaikista aikuisistakaan. Ihminen on persoona jo lapsena, eikvätkä persoonat aina kohtaa niin, että voisi sanoa pitävänsä toisesta. Aikuisena minun tulee pystyä suhtautumaan toiseen ihmiseen - niin aikuiseen kuin lapseenkin - siten, että olen ystävällinen ja kohtelias, pidin hänestä tai en.

Seuraavaksi kaaviossa pohditaan unentarvetta, unen korvaamista kofeiinilla ja lomailumieltymyksiä. Vastausvalinnoista riippuen kaavio päätyy joko kohtaan "hanki lapsia" tai "älä hanki lapsia".

Itse floppasin viimeisessä kohdassa. Kysymykseen "Pidätkö irtiottolomamatkoista eksoottisiin kohteisiin?" vastasin kyllä. En kuitenkaan määrittele Disneylandia eksoottiseksi kohteeksi, joten kaavio neuvoo minua olemaan hankkimatta lapsia. Myöhäistä. En näköjään löytänyt tätä kaaviota ajoissa.

Onneksi kyse on huumorista, mutta mietin kyllä, miksi eksoottisia lomareissuja rakastava ihminen ei voisi hankkia lapsia? Miksi lapsia ei voisi kuljettaa muualle kuin Disneylandiin? Kunnioitan reissuvalinnoissani kanssamatkustajia, enkä tuppaudu lapsineni erityisesti hääpareille tarkoitettuun kohteeseen. Kun sitten joskus noin viidentoista vuoden kuluttua matkustamme Tärpän kanssa kaksin,  valitsemme aivan taatusti kohteen niin, ettei siellä ainakaan oletusarvoisesti ole kenenkään muidenkaan sulopalleroita. Eivät lapset sinällään minua häiritse. Useammin minua häiritsee lasten vanhemmat, jotka antavat ipanodensa käyttäytyä miten sattuu ja keskittyvät itse lomajuoman ryystämiseen.

Toistaiseksi siis lomailemme rantalomakohteissa, opetamme lapsille ravintolakäyttäytymistä, sitä, ettei rannalla juoksennella toisten ihmisten tavaroiden yli, että altaalla voi olla hauskaa ilman, että kiljuen heitellään altaasta vettä auringonottajien päälle ja että jokaisessa kohteessa on myös paljon jännittävää kulttuuria, johon tutustuminen voi olla oikeasti mielenkiintoista.

Ja näillähän se on mentävä, kun ne lapset tuli hankittua kaaviosta huolimatta.