tiistai 31. joulukuuta 2013

Katsaus vuoteen 2013

Tammikuu

Elvi täytti kaksi vuotta. Juhlat saatiin käyntiin ja vieraille kahvia kuppiin. Siinä hetkessä starttasi hulvaton noroviruskierre, joka kiersi koko porukkamme Nikoa lukuunottamatta.

Kuulumme Tärpän kanssa päiväkodin vanhempaintoimikuntaan ja järjestimme iltamat. Sattui niin onnellisesti, että ulkona oli järjetön pakkanen ja monessa taloudessa sähköt poikki: iltamat keräsivät mielettömän määrän porukkaa, joka ehkä tuli lämmittelemään ja juomaan kahvia! Tuotolla saatiin päiväkodille mm. teatteriesityksiä ja jokunen retki.

Niko ilmoitettiin eskariin.

Helmikuu

Joonaksen asioissa piti mennä perheneuvolaan. Helmikuun alkupuolella penestä tuli ilmoitus, että Jäsen M (Tärpän ex) onkin mennyt sinne lasten kanssa keskenään ja puhunut uskomattoman määrän meillä tapahtuvia asioita, joista meillä ei ollut aavistustakaan, että meillä tapahtuu. Jonna oli silminnähden ahdistunut tilanteesta, nukkui huonosti, temppuili koulussa ja itkeskeli.

Hiihtolomaa vietettiin kotosalla.

Loppukuusta Tärppä meni peneen lasten kanssa. Kävi ilmi, että Jonna oli ohjailtu puhumaan siellä äidin suulla. Tyttö itki monta tuntia ja pyyteli anteeksi, että oli sanonut asioita, joita ei oikeasti ollut tarkoittanut.

Maaliskuu

Ystäväpariskuntamme häät. Tärppä oli bestmanina, minä lauloin kirkossa.

Joonas täytti 7 vuotta, minä 31.

Jonna näytti olevan taas paremmalla mielellä ja vapautuneempi.

A cappella -yhtyeemme järjesti yksityiskonsertin ystäville. Julkinen harjoitus siis uusien biisien kanssa. Ilta sujui hienosti.

Koululaisuinnit veivät kuun kaksi viimeistä viikkoa ja kylppärissä oli koko ajan kuivumassa jonkun pyyhkeet ja uikkarit.

Huhtikuu

Leevi tuli koulun discosta ja kertoi tietävänsä salaisuuden: Jonna ja Joonas muuttavat äitinsä kanssa eri paikkakunnalle. Jäsen M ei ollut puhunut aikeistaan Tärpälle mitään. Tärppä kysyi asiasta, Jäsen M ilmoitti, että aikoo muuttaa lasten kanssa, eikä Tärpällä ole oikeutta sanoa siihen mitään. Lastenvalvoja- ja lakimiesrumban jälkeen muuttoasia hiipui. Jonna ja Joonas olivat aivan pihalla, että muutetaanko tässä vai ei.

Tärpän synttärit.

A cappella -yhtyeemme keikkaili oman kylän kirjastossa.

Toukokuu

Oman kouluni musikaaliprojekti sai ensi-iltansa. Oma tehtäväni oli treenauttaa bändi. Lopputuloksesta tuli hieno!

Joonas kävi tutustumassa kouluun.

Lasten huoltajuussopimusta väännettiin vielä kahteen otteeseen lastenvalvojalla ja Jäsen M yritti väittää, ettei vuoroasumisesta ole koskaan tehtykään mitään virallista sopimusta. Vuoroasumissopimuspaperi löytyi ja asiasta vääntäminen loppui siihen -tällä erää ainakin.

Yritimme järjestää lasten kesäloma-aikoja. Tärpän kysyessä Jäsen M:n loma-ajoista, hän ilmoitti, etteivät hänen loma-aikansa kuulu meille. Lopulta Jäsen M suostui kertomaan loma-asiat minulle, kun satuin törmäämään häneen päiväkodin portilla. Hän ei kuulemma ollut tajunnut, että hänen pitäisi kertoa lomat siksi, että lasten loma-aika saadaan järjestettyä.

Leevi ja Arttu käyvät partioretkellä.

Kesäkuu

Niko täytti 6 vuotta ja Leevi 10. Etenkin Leevin syntymäpäivä tuntui kovin haikealta, kun hän vietti sen isänsä kanssa mökillä, enkä nähnyt poikaa ollenkaan. Harkitsin hetken ajavani 200 km mökille vain onnitellakseni synttärisankaria, mutta järki voitti.

Leevi ja Arttu olivat partioleirillä, koko viikon satoi.

Lomailimme Rodoksella Tärpän, Jonnan, Joonaksen ja Elvin kanssa. Oli lämmintä ja mukavaa.

Juhannusta juhlittiin auttamalla Elvin kummeja muutossa.

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna karkasimme Tärpän kanssa kahdestaan Tampereelle hotelliin. Kävimme Särkänniemessä ja se oli hävettävän hauskaa ilman lapsia!

Heinäkuu

Arttu täytti 8 vuotta.

Pojat tulivat isältään oltuaan koko kesäkuun iskän kanssa mökillä. (Jonna ja Joonas olivat normaalin vuoroviikkosysteemin mukaisesti koko kesän.)

Kävin kaverin kanssa laivalla.


Elokuu

Koulu alkoi. Joonas aloitti ekaluokan, Arttu meni tokalle ja Jonna ja Joonas neljännelle. Minä siirryin oman kylän kouluun ja viiden vuoden erityisopetusrupeaman jälkeen siirryin taas kotitalousopetuksen puolelle.

A cappella -yhtyeemme lauloi Helsingissä Art goes kapakka -tapahtumassa.

Mummoni täytti 90 vuotta. Ajelimme juhliin ja Nikon mielestä kakku oli niin hyvää, että toivoi sitä tarjottavan myös isomummon 100-vuotissynttäreillä.

Jonna ja Joonas aloittivat partion.

Syyskuu

Hirmuinen määrä vanhempainiltoja, niin koululla kuin päiväkodissakin.

Huomasin oman kouluni vanhempainillassa, että kurkku on aika kipeä. Aamulla se oli jo tosi kipeä. Mietin hetken, kehtaanko jäädä töistä pois pelkän kurkkukivun takia, mutta onneksi kehtasin. Aamupäivän aikana nousi kuume. Iltaan mennessä en pystynyt enää nielemään mitään muuta kuin nestettä. Lauantaina nieleminen tapahtui enää itkun kanssa. Imeskelin jääpaloja ja mehujäätä, kuume nousi edelleen. Sunnuntaina keksin vaihtaa buranan panacodiin ja sillä elämä helpottui hieman. Voimia riitti lähinnä nukkumiseen.

Maanantaiaamuna raahauduin työterveyslääkärille. Sain samantien lähetteen Meilahteen nielupaiseen poistamista varten. Kokemus oli jokseenkin inhottava, mutta onneksi hyvin nopea operaatio. Nukuin sen illan ja seuraavana päivänä pystyi taas syömään! Viikon sairasloman episodi poiki ja valitettavasti yksi laulukeikka jäi väliin.

Lokakuu

Alkoi käydä selväksi, että koulunkäynti on Joonakselle liian raskasta. Kiukuttelua ja temppuilua koulussa, karkailua oppitunneilta, tappelua läksyjen kanssa, umpiväsynyt poika koulupäivän jälkeen. Oppilashuoltoryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa.

Leevi ja Jonna kävivät partioretkellä.

Syyslomaa vietettiin kotona ja aloin olla hiljalleen vakuuttunut, että useampi päivä saman katon alla koko porukalla ei ole lomailua.

Marraskuu

Jonna täytti 10 vuotta.

Oppilashuoltoryhmä kokoontui toisen kerran Joonaksen asioissa. Joonaksen koulupäivä kevennettiin kolmetuntiseksi ja puhuttiin ekaluokan kertaamisesta.

Arttu oli partioretkellä.

A cappella -yhtyeemme keikkaili kahdesti: oma konsertti marraskuun alussa ja paikallisen viihdekuoron kanssa yhteinen joulukonsertti kuun loppupuolella.

Joulukuu

Jonna ja Joonas antoivat partiolupauksensa ja koko partiolaissakki oli pikkujoululeirillä.

Oppilashuoltoryhmä kokoontui taas. Tärppä käytti Joonaksen yksityisellä lääkäriasemalla, että saimme hänelle lähetteen neuropsykologisiin tutkimuksiin. 

Päätimme vaihtaa vuodenvaihteessa lasten asumisviikot kokonaan eriaikaiseksi, etupäässä Joonaksen eduksi. Isommat protestoivat asiaa hieman, mutta näkivät asiassa plussapuolenkin: nyt voi pyytää kavereita yökylään! Aiemmin se on ollut mahdollista lähinnä loma-aikoina ihan simppelisti tilanpuutteen vuoksi.

Joulua juhlittiin Tärpän lasten ja vanhempien kanssa. Joulupukki kävi ja toi hurjan paljon paketteja.

Tänään, 31.12.2013 vietämme vuodenvaihdetta minun lasteni kanssa. Aamu on alkanut sillä, että uppouduin tähän blogihommaan ja pojat olivat salakuljettaneet aamupalajugurtit olohuoneeseen ja Elvi levittänyt Nikon jugurttipurkin pohjat matolle.

Hyvää ja onnellista uuttavuotta!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Neljäs adventti


Kadotit enkelin, kadotit tähdenkin. Pian on joulu, äiti miks mustan maan näet vaan?
(Club for Five, Jouluenkeli)

On siellä harmaata. Jotenkin olen aina sitonut mielessäni joulufiiliksen hyvin voimakkaasti lumeen. Viime vuonna oli valkea joulu. Videoin aattoaamuna, kun Leevi, Arttu, Niko ja Elvi lapioivat lunta pihalla. Elvillä oli pieni vaaleanpunainen lapio ja posket punaisena hän tarmokkaasti heilutti lapiota, vaikka lunta siihen ei juuri saanutkaan tarttumaan.


Olen yrittänyt hakea joulufiilistä valoilla ja kynttilöillä. Pimeään vuodenaikaan hohtavat valot ja kynttilät ovat kieltämättä yksi kauneimmista näyistä. Olin pitkään sähkökynttilöiden tiukka vastustaja. Sitten aloin hiljalleen lämmetä hillityille, kirkassävyisille valoille. Värivaloista en pidä vieläkään, mutta toisten pihamailla ne eivät minua häiritse.

No, lapsuudenkodin naapurissa ollut välkkyvä sininen poro ehkä häiritsi vähän.


Lapset ovat tuoneet kotiin jouluaskartelunsa ja välitodistuksensa. Arttu tapansa mukaan sai pelkkää kiitettävää. Suurin joulumielen herättäjä taisi kuitenkin olla Leevin hiellä ja vaivalla ansaitsema englannin kuutonen. Sen arvo on meille kirkas kymppi! Lukemattomia tunteja, kyyneliä, raadantaa, palkitsemista ja kannustusta. Ja siinä se on! Toki riemuitsimme myös ympäristötiedon 9 1/2:sta (täällä saa välitodistukseen myös puolikkaat numerot) ja siitä, että on loma. Ja Artun hyvästä todistuksesta. Täytyy muistaa aina pitää mielessä, että myös aina ja kaikessa hyvin onnistuva lapsikin kaipaa kiitosta, vaikka ei olekaan joutunut paiskimaan asian eteen yhtä paljon töitä.


Kalenterissa on enää kaksi luukkua jäljellä. Koti on joulusiivottu. Elän riemuiten marttojen ohjeen mukaisesti: siivoa kaapit ja komerot jouluksi vain, jos aiot viettää joulun komerossa. Innostuin nyt silti siivoamaan vessan kaapeista kaikki vuosikertakäsivoiteet ja tyhjät hiuslakkapullot sekä jynssäämään lattian oikein erityisen hyvin. Toivottavasti tämä ei ole enne, että vietän joulun vessassa...


Neljäs kynttilä on sytytetty. 

Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa.
Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa.


Kuusi kannettiin sisään eilen. Siinä on toistaiseksi vain yksi joulukoriste, Nikon tekemä. Maanantaina, kun Jonna ja Joonas tulevat kotiin, lapset saavat koristella kuusen yhdessä. Vielä tänä jouluna tullee alaoksapainotteista, vaikka Jonna onkin venähtänyt viime vuodesta melkoisen paljon.

Rauhallista joulunaikaa Kreecherin residenssistä! Hiljennymme joulunviettoon ilman kiirettä ja stressiä.
Tulkoon joulu!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Toiseksi viimeinen

Päädyimme vihdoin siihen, että lastemme vuoroasumista muutetaan lopullisesti. Aluksihan meillä oli joka toinen viikko viisi lasta ja joka toinen ei yhtään. Sitten Elvi syntyi ja kasvatti kummankin viikon lapsilukua yhdellä. Melko pian siirsimme poikien maanantaisen vaihtopäivän perjantaiksi ja lapset olivat meillä arkena eri aikaan. Joka toisen viikonlopun vietimme isolla porukalla ja joka toisen kolmisin Elvin kanssa.

Koulun aloittaminen osoittautui Joonakselle erittäin haastavaksi. Poikaa on jouduttu useamman kerran jopa hakemaan koulusta pois kesken päivän, kun meno on yltynyt niin hurjaksi, ettei koulussa oleminen ollut enää mahdollista. Oppilashuoltoryhmä on kokoontunut jo kolme kertaa tämän syksyn aikana. Neuropsykologisten tutkimusten jono on pitkä ja sinne pääsyä odotellessa on vain tehtävä kaikki mahdollinen, että pojan oleminen olisi mahdollisimman tasaista ja rauhallista kotioloissa.

Niinpä vietämme toiseksi viimeistä viikonloppua isolla porukalla. Vuodenvaihteesta eteenpäin lapset ovat aina meillä eri aikaan. Isommat protestoivat, mutta myöntyivät yllättävän helposti, kun lupasimme, että he voivat edelleen kyläillä toistensa luona ja että kun tehdään jotain kivaa perheen kesken, voidaan tehdä poikkeusjärjestelyitä ja tehdä sitä kivaa koko porukalla. Esimerkiksi hakea uusperheleirille ensi kesänä.

Tänä viikonloppuna viimeisteltiin myös joulumaailma. Tällä kertaa siitä näköjään tuli suorastaan hillitty!