tiistai 25. kesäkuuta 2013

Leevi kävi leirillä

Partiokolon löytötavaraboksista haettua. Ruokailuvälinesetti jäi kadotukseen.
Poikaparka. Äitiinsä on tullut.

Päivääkään en vaihtaisi pois?

Tämä on ollut yksi niistä aamuista, jonka voisi kyllä vaihtaa pois. Tässä ei sinänsä ole ollut mitään ihmeellistä, ihan tavallista säätämistä.

Voisin sitäpaitsi syyttää koko härdellistä ihan vain itseäni. Liikaa tekemistä yhdelle aamulle.

Olemme menossa nyt aamupäivällä isolle kirkolle näyttämään autokauppiaalle pikkuvolkkariamme. Tärppä kävi jo juttelemassa autokaupoista eilen ja ajatuksena on vaihtaa seitsemänpaikkainen caddymme sekä söpö, pikkuinen vw polo(nen) yhteen 9-paikkaiseen autoon. En edes muista, minkä merkin tai mallin edustajaan. Meillä on siis ollut tähän saakka kaksi autoa, koska olemme molemmat tarvinneet työmatkaan autoa. Ensi syksystä alkaen olen töissä omalla kylällä, työmatkaa 500 metriä. Tässä on plussia ja miinuksia. Miinukset voinee jokainen kuvitella: joka ainoa yläasteen oppilas tietää, missä ope asuu. Se, että toisesta autosta voi luopua, on sekä ekologisesti että ekonomisesti ajateltuna julmetun suuri plussa.

Mitä autokaupoilla on tekemistä aamun tapahtumien kanssa? Se, että keksin, että on ihan pakko imuroida just tänä aamuna. Tästä seurasi hulvaton tappelu Jonnan ja Joonaksen välillä siitä, tarvitseeko Jonnan mennä auttamaan Joonasta huoneen siivoamisessa. Jonnan mielestä ei tarvitse. Joonaksen mielestä tarvitsee. Ammattikasvattajaäitipuoli lupaa, että voi tulla keräämään tavarat lattialta, eikä kummankaan tarvitse siivota. Kerääminen tosin tapahtuu siinä tapauksessa mustaan kätesäkkiin ja kaatopaikalle. Kamat menivät paikoilleen sillä välin, kun imuroin muuta kartanoamme. En tiedä, auttoiko Jonna.

Aika lievä katastrofi. Ei näytä näin kirjoitettuna lainkaan kummalliselta, ihan normaalia lapsiperhejuttua. Tässä kohelluksessa vain pääsi unohtumaan yksi vaipattomaksi opetteleva kaksivuotias. Tarkkaan ottaen unohtui käyttää sitä vaipatonta kaksivuotiasta potalla.

Miksi, oi miksi se pissavahinko tapahtuu aina sohvalla?

No, ei muuta kuin uuteen nousuun. Päivää on onneksi vielä jäljellä.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kahden kodin säätöä

Myönnän, että vähän jännitti tämänvuotinen reissukokoonpano. Joonaksen ylivilkkaus ynnä Elvin uhmaikä kuulosti vähän hurjalta yhtälöltä. Yllättävän hyvin meni silti.

Oikeastaan suurin ongelma oli aiheutunut jo ennen reissua. Bonuslasten äiti oli reissua edeltävän viikon töissä, joten hänen äitinsä oli hoitamassa lapsia. Mummilla on aina ollut vaikeuksia pärjätä Joonaksen kanssa ja hän on ottanut keinoksi lahjonnan. Toisin sanoen Joonas saa tehdä käytännössä ihan mitä tahansa, kunhan ei kiukuttele. Käytännössä tämä tarkoittaa (Jonnan kertoman mukaan, ymmärrän, että tässä saattaa olla lapsen värittämää) sitä, että jos on Jonnan pelivuoro, mutta Joonas haluaakin pelata, määrää mummi Jonnan antamaan pelivuoron Joonakselle, ettei Joonas vain ala raivota.

Jonna on kertomansa mukaan joutunut myös luopumaan omasta etupenkkivuorostaan, luvatusta kirpputorikäynnistä (koska Joonas halusi mieluummin lelukauppaan), jakamaan oman karkkipussinsa sen jälkeen kun Joonas oli jo hotkaissut omat karkkinsa...

Aiemmin myös lasten äiti toimi jokseenkin näin. Ei ehkä ihan yhtä paljon, mutta Joonas on oppinut kyllä hyvin lahjakkaaksi tahtonsa läpi kiukuttelijaksi.

Nykyään näitä jälkiä korjaillaan siis lähinnä silloin, kun mummi on ollut useamman päivän paikalla. Nyt tällainen siis sattui juuri ennen reissua. Lapset tulivat onneksi meille jo pari päivää ennen lähtöä, joten suurimmat tappelut oli lähtöpäivään mennessä jo käyty.

Perillä kuitenkin tuli episodi, joka kesti useamman tunnin. Jonna ja Joonas rakensivat hotellihuoneeseen majan sohvatyynyistä. Leikki sujui hienosti, mutta kun tuli aika siivota leikki pois, ilmoitti Joonas, ettei aio siivota. Jonnan homma. Haistoimme vaaran ja kävimme tekemässä työnjaon: Jonna kerää nuo tyynyt ja Joonas nuo. Jonna hoiti hommansa kahdessa minuutissa, Joonas karjui ja huusi suoraa huutoa puolitoista tuntia, ettei aio siivota. Siivosi sitten lopulta, mutta oli aika räjähdysherkkä kokko loppupäivän.

Mietin vain, millaista on tällaiselle lapselle, että hän joutuu käymään saman taistelun joka kerta, kun siirtyy vanhemmalta toiselle? Äitinsä ei onneksi lepsuile enää aivan näin paljon, mutta vielä vuosi sitten Jonna joutui hyvin usein hoitamaan vastaavassa tilanteessa koko homman koska "Joonas on vielä pieni". On luonnollisesti selvää, ettei älykäs lapsi halua luopua saavuttamastaan edusta ja sitten taistellaan kynsin ja hampain siitä, onko ihan oikeasti pakko siivota omia jälkiään, kun kerran ne voisi siivouttaa siskolla.

Myönnän huokaisseeni helpotuksesta, kun kotiuduttuamme bonuslapset lähtivät juhannukseksi äidilleen. Ihan mielelläni otan heidät vastaan taas maanantaina.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Terveiset Kreikasta

Oli lämmintä ja ihanaa! Lapset nauttivat, kuten myös aikuiset. Uskomattoman hyvin meni reissu, vaikka mukana oli yksi uhmaikäinen "itte" ja yksi ylivilkkaudesta kärsivä poikanen. Vasta kotimatkalla Suomen päässä piti tehdä yksi hätäsyöksy auton alle yrittävän pojan perään.

Nyt nautimme juhannuksesta.



tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tosi kovaa matkakuumetta

Onneksi lähtö on aamulla. Kaksi päivää on mennyt jo sellaisissa pistoksissa, että ilkeältä äitipuolelta meinaa levitä pää.

"Mä en jaksa oottaa!!!"

Ja joka hemmetin asiasta on ihan kamala tappelu koko ajan. Myös isommat kinaavat, ärsyttävät toisiaan ja - voi argh- ravaavat koko ajan perässä pulisten. Luulen, että tämä on joku universumin kosto. Saatan kuvitella olleeni moninkertaisesti ärsyttävä lapsena, kun on ollut päivän verran lähtöön.

Tällä kertaa reissussa ovat siis bonuslapseni ja Elvi. Biopojista kaksi vanhinta on partioleirillä ja nuorin isovanhempiensa kanssa mökillä. Isot pojat lähtevät myös mökille, kun kotiutuvat leiriltä. Tähän perään tulee vielä kaksi viikkoa lomailua iskän kanssa, joten näen pojat seuraavan kerran vasta reilun kolmen viikon päästä. En ole koskaan ollut heistä erossa näin pitkään. Vähän jännittää.

Huomenna herätyskello soi 02.30. Isäni tulee hakemaan meidät kolmelta ja sitten nokka kohti lentokenttää. Sitten mennään!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Matkakuumetta

Vähän polttelisi jo. Ei enää montaa päivää.

Aamulla

Aurinko paistaa aamulla makuuhuoneemme puolelle, eikä meillä ole pimennysverhoja. Haluaisin sellaiset, mutta tämä on sarjassamme niitä juttuja, jotka muistaa vain silloin, kun akuutti tarve olisi, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun sellaisi olisi mahdollisuus hankkia. Leivinpaperi, suodatinpussit ja ketsuppi kuuluvat tähän samaan sarjaan.

Herään siis joka aamu aiemmin, kuin haluaisi. Ironista tässä on se, että kun muutama viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka vaikeaa on ollut päästä aamulla ylös sängystä, olen tälläkin viikolla herännyt joka ainoa aamu juuri niihin aikoihin, kuin herätyskello olisi työaamuina soinut.

Opettajaisäni on harjoittanut joka kesä sellaista hulluutta, kuin herätyskellon virittäminen työherätysaikaan. Selitys on looginen: kun herää lomalla aikaisin, loma tuntuu pidemmältä. Tätä se on. Ei meille opettajille riitä mikään, ei edes kymmenen viikon breikki.

Kieltämättä isäni sanoissa on viisautta. Ainakin viisauden siemen. Tärppä ja Elvi nukkuvat. Jonna ja Joonas ovat äitiviikonlopulla, Arttu, Leevi ja Niko puolestaan iskälässä. Aurinko alkaa hiljalleen paistaa tähän takapihan terassille, missä istun kahvikupin ja iPadin kanssa. Ei oikeastaan lainkaan pöllömpää!

En usko, että ostan tänäänkään pimennysverhoa.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kesähattu

Karkasi jo käsistä. Lapseni on kärpässieni...?

Kesämekko

Kiertelen mielelläni kirppiksiä. En edes muista, milloin kukaan lapsistamme olisi saanut upouusia vaatteita, poislukien kengät. Itseasiassa omatkin vaatteeni ovat lähinnä kirpparilta tai siskoni vaatekaapin jämiä.

Kävin eilen vihdoin uusimassa ajokorttini. Kortissa kun komeilee yhä tyttönimeni, vaikka häistä on jo yli puolitoista vuotta aikaa. Samalla reissulla poikettiin pikaisesti kirppiksellä ja sieltä tarttui mukaan söpö kangas. Siitä tuli Elville mukavan vilpoinen kesämekko.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Lomalla

Suvivirsi kajahti kohusta huolimatta. Lisäksi yläkoululaisten kanssa kiivettiin lavalle tanssimaan Sommartider. Kyseinen biisi flashmobattiin koulumme käytävillä viimeisen viikon aikana. Harmi, ettei mitään koulussa kuvattua voi julkaista missään. Sen verran hauskalta näytti.

Kesäloma yllättää minut joka vuosi. Viimeisten viikkojen tahti on niin hurja, että loman alkamista voisi verrata autolla jyrkänteeltä ajamiseen. Ensin mennään kovaa vauhtia eteenpäin ja sitten tie yhtäkkiä katoaakin alta ja rysähdetään alas. Ei puhettakaan mistään pehmeästä lomalle laskeutumisesta.

Takapihalle on laitettu uima-allas, trampoliini koottiin mummolan pihaan. Ohjelmaa ei ole Kreikan lisäksi suunnitteilla. Oikeaa lomailua siis. Ihanaa!