Pissajuttuja

Minulle väitettiin, että tytöt oppivat kuivaksi aiemmin kuin pojat. Leevi, Arttu ja Niko oppivat kaksivuotiskesänään jokainen. Otollista aikaa opetella, kun vaatetta on vähän ja puskia riittää.

Elviä ei voisi homma vähempää kiinnostaa. Hänestä pissalla käyminen tarkoittaa sitä, että hän istuu potalle ja sanoo "psssss". Oma moka. On kai tullut sihistyä jossakin vaiheessa ja neidille on jäänyt mieleen vain tämä sihinä. Potalle tai pöntölle meneminen ei ole mitenkään vastenmielistä. Tyttö vain ei ilmeisesti ole tosiaan tajunnut, mikä kyseisen homman perimmäinen idea on.

Paitsi että uimahallissa hän käy aina pissalla ennen altaaseen menoa. Olen puolivakavissani miettinyt, suostuisikohan uimahallin väki vaihtariin, jos veisin uuden potan tilalle. Jospa Elvi on mieltänyt vain kyseisen potan soveltuvan pisuhommiin.

Nyt kesän kynnyksellä ajattelin ottaa asiaan vähän aktiivisemman lähestymistavan. Kuivaksiopetteluhousut, pikkarit ja tarrat. Potalla käymisestä saa liimata tarran vessan seinällä olevaan pahvikorttiin. Jos tulee tulosta, saa liimata toisenkin.

Toistaiseksi taulussa on kuusi tarraa ja pesukoneessa neljät harkkapöksyt ja kahdet pikkarit.

Kuinka tehdä helposta asiasta vaikea

Jos saisit lastesi vanhemmalta tekstiviestin, jossa kysytään kesälomasi ajankohtaa, jotta lasten lomailu saadaan järjestettyä, onko asiaan vastaaminen sinusta

A) helppoa?

B) vaikeaa?

C) mahtava tilaisuus aloittaa järjetön riita?

Jos kysymys esitetään ajankohtana, jolloin työnantaja ei ole vielä antanut lomalistoja, on vastaus varmasti B.

Useimmissa tapauksissa, jos loma-ajat ovat jo tiedossa, kuvittelisi vastauksen olevan A.

Ja sitten on tietysti aina jokunen, joka riemuissaan lukitsee vaihtoehdon C. Tästä on hyvä aloittaa järjetön tekstiviestirumba paitsi asiaa kysyneen henkilön kanssa, myös asiaa kysyneen henkilön uuden puolison kanssa. 

Juuri nyt olen sitä mieltä, että kännyköistä voisi poistaa kokonaan tekstiviestiominaisuuden. Rivien välistä voinee lukija arvata, minkä vastausvaihtoehdon neiti ex valitsi.

Ja kyllä, viisaampi olisi ollut alusta saakka puuttumatta asiaan lainkaan ja vastaamatta yhteenkään tekstiviestiin.

Rexi on homo ja opettajat hullui!

Kouluvuosi lähestyy loppuaan. Yhdeksäsluokkalaiset juhlivat tänään siinä koulussa, jossa pääasiassa työskentelen. Huomenna pääsen juhlimaan uudelleen, sillä sivutoimipaikassani ysiluokkalaiset juhlivat silloin.

Miten upealta nuoret näyttävätkään juhlatamineissaan. Säihkyviä mekkoja, juhlakampauksia, pikkutakkeja, solmioita... Muutaman viime vuoden aikana muoti on muuttunut selvästi värikkäämmäksi. Näin vain yhden mustan mekon ja hyvin monella pojalla oli värillinen kauluspaita pikkutakkinsa alla.

Kouluvuoden loppuminen on aina haikeanhilpeää. Vaikka on oikeasti haikeaa jättää jäähyväiset yhdeksäsluokkalaisille, on kymmenen viikon tauko enemmän kuin paikallaan.

Nappasin eilen pitkästä aikaa käteeni Aino Kontulan kirjan Rexi on homo ja opettajat hullui. Nämä peruskoulun kasvot Pisa-tutkimus jätti kuvailematta. Toivon, että teos on karikatyyri. Sen verran hurjia kuvauksia Kontula antaa peruskoulusta. Kenties työskentelen itse sen verran maaseudun puolella, että oppilaat ovat kiltimpiä. Vaikea sanoa.

Yksi asia kuitenkin kirvoitti melko hersyvät sympatianaurut: "Joka syksy laaditaan opettajainkokouksen valtavan yhteishengen nostattamana uusia sääntöjä. Joskus innostutaan todella, ja silloin päätetään lopettaa peruskoulun käyttökelpoisin sana iankaikkisesti. Mutta vittu on ikuinen."

Reissuun!

Kesäloman alkuun lasketaan jo päiviä. Jonna, Joona ja Elvi laskevat päiviä myös kesälomareissuun.

Minulla on perinnöllinen sairaus nimeltään Kreikkakuume. Se on vahvasti isäni peruja ja ilmenee pakottavana tarpeena päästä Kreikkaan aina, kun kukkaronnyörit suinkin antavat periksi. Koko sakin reissulle ei ole ollut vielä mahdollisuutta, tuskin koskaan onkaan. Siinä on liki kymppitonni selällään, kun lasketaan mukaan matkat ja sen aiheuttamat oheiskulut. Porukkamme kun vaatii kaksi huoneistoa ja perillä pitää vielä olla varaa elääkin. En pidä mukavana lomailuna sellaista, että kituutetaan koko viikko syömällä pelkkää makaronia hotellilla ja lasten jokaiseen jäätelötoiveeseen joutuu vastaamaan ei.

Niko ja Elvi pääsivät viime vuonna Kreetalle, Leevi ja Arttu toissakesänä. Vuorottelu näyttää olevan lapsistakin ihan reilua, eikä kukaan ole kyseenalaistanut sitä, että Elvi pääsee reissuun peräkkäisinä vuosina. Uskoisin että oman vuoron odottaminen on osaltaan ihan kasvattavaakin.

Perinteisesti olemme laskeneet päiviä lähtöön kalenterin avulla. Lasten mielestä kivaa, lisäksi vältytään jatkuvalta kärttämiseltä: montako yötä vielä?

Huomenia...

Aamut ovat jotenkin rankkoja. Vaikka minulla on ihan inhimillinen töihinmenoaika, pakottaa päiväkotirumba nousemaan kuudelta pystyyn, että ehtii hoitaa aamuhommat ja mennä kahdeksaksi työpaikalle. Tiedän, ei ole edes paha. Moni ajelee pääkaupunkiseudulle seitsemäksi. Mutta eikö kärsimys ole aina omakohtainen kokemus?

Lisämausteensa aamuihin tuo Elvin uhmaikä. Hän ei tahdo apua pukemiseen, hän ei tahdo pukea itse. Hän ei tahdo mennä päiväkotiin rattailla, mutta ei kävellenkään. Päiväkodilla hän tahtoo avata portin itse, paitsi että hän ei yletä siihen. Nostaakaan ei saisi.

Onneksi harmi tuntuu unohtuvan heti, kun tyttö pääsee ovesta sisään. Elvi on pienessä, noin 50 lapsen päiväkodissa, jossa myös Elvin kaikki sisarukset ovat olleet. Itseasiassa Elvin täti ja eno olivat aikanaan päiväkodin ensimmäiset asiakkaat. Ja äitini on töissä samaisessa päiväkodissa. Isovanhemmista ei pääse edes kouluun siirtyessä: isäni on opettajana lähikoulussamme. Miten niin asumme pienellä kylällä?

Herätysaamuja on enää 13. Eiköhän nämä jakseta.

TJ 20

Helatorstai nappaa ensi viikon työpäivistä yhden. Sitten onkin oikeastaan vain yksi kunnollinen työviikko jäljellä. Viimeiset viikot koostuvat luokkaretkistä, liikuntapäivistä, TET-jaksosta, kevätjuhlaharjoituksista ja vakuuttelusta, että arvosanoihin voi tehdä muutoksia, vaikka ne kirjataankin tietokantaan 14.5.

Lauantaina 1.6. kajahtaa Suvivirsi. Se säväyttää joka ainoa kerta yhtä paljon. Etenkin ysiluokkalaiset ovat yht'äkkiä upeita nuoria miehiä ja naisia. Ne, joilla on rikkaimmat vanhemmat, saapuvat paikalle limusiinilla. Ne, joita on ottanut eniten päähän koulun säännöt, avaavat kaljatölkit ja sytyttävät tupakat heti koulualueen ulkopuolelle päästyään. Jäävät kuitenkin sen verran lähelle koulua, että kaikki varmasti näkevät, mitä he tekevät. Yksi uskalikko teki tämän vuosia sitten jo koulun aulassa sillä seurauksella, että istui sitten rehtorin kansliassa odottamassa, että isä tulee hakemaan jälkikasvunsa koululta. Tarina ilmeisimmin elää yhä, koska yksikään Isänmaan Toivo ei ole sen koommin kokeillut samaa.

Meillä ei juhlita vielä koulun päättymistä tällä tavoin. Leevi ja Jonna pokkaavat kolmannen luokan todistuksensa, kipittävät kotiin ja tähän saakka Leeville on leikattu kesäkalju samantien, kun poika on ehtinyt kotiin. Tänä vuonna jätkä on kasvattanut surffitukan. Alkaa kyllä olla ylipitkä jo sellaiseksikin. Nyt ei kuulemma leikata kaljua.

Arttukin saa ensimmäisen lukuvuositodistuksensa. Joonas puolestaan päättötodistuksen eskarista.

Yleensä kesäloman aloitukseen kuuluu grilliruokaa, törkeästi karkkia ja jätskiä ja mikäli on lämmin sää, uimarantaretki. Jos ilma ei suosi, leffa korvaa kohtuullisesti pettymyksen. Aikuisten ja lasten käsitys säädyllisestä järviveden uimislämpötilasta on luonnollisesti eriävä.

Vielä kahtenakymmenenä aamuna herätyskello piipittää. Sitten ollaan ihanasti ihan pihalla seuraavat kymmenen viikkoa!